Regina McBride: Ennen sarastusta


Regina McBride: Ennen sarastusta (Avain, 2004. 351 sivua. Alkuteos The Nature of Water and Air, 2001. Suomentanut Sari Karhulahti.)

  Äiti ei koskaan viihtynyt sisätiloissa. Hän oli kiertolainen, nuori kulkijanainen joka oli nainut rikkaan miehen. Hänen nimensä oli Agatha Sheehy. En tiedä hänen tyttönimeään. Hänen tarinansa on täynnä aukkoja. 
  Ihmiset tuijottivat häntä, kun kävelimme vanhalla Dublinin tiellä tai lähipelloilla Brayn rantakaupunkiin päin. Hän oli anakronismi, kuin irtolainen joka on varastanut rikkaan naisen matkalaukun.

Äitinsä ja samalla oman tarinansa kertoo nuori Clodagh, joka syntyy kaksossiskonsa Maren kanssa Irlanninmeren rannalla sijaitsevaan suureen tyhjään ja rapistuneeseen taloon, jonka seinät haisevat kurjuudelle ja alakulolle. Tyttöjen isä on kuollut, ja pienestä perheestä pitää huolta isän puolen suvun vanha luottopalvelija, O'Daren rouva. Tytöistä Clodagh on ollut vahva ja elinvoimainen vauvasta asti, mutta Maren ote elämästä on heikko, hän on hauras ja sairaalloinen, laiha ja surkea lapsi. Agatha keskittää kaiken äidinrakkautensa ja huolenpitonsa sairaaseen Mareen, Clodagh saa sen sijaan kasvaa ja kehittyä sairaan siskon varjossa ja kestää äidin äksyilyä päivästä toiseen. Hän ei kuitenkaan tunne kateutta siskoaan kohtaan, vaan hänen sydämensä täyttävät avuttomuus, huoli ja valtava rakkaus, sillä Mare on osa häntä. Hengitysvaikeuksista kärsivä Mare ei jaksa leikkiä, mutta tytöt löytävät talosta pianon, ja soittamisesta muodostuu heidän suuri rakkautensa, musiikista sanaton yhteinen kieli.

Kun tytöt ovat viisivuotiaita, Mare kuolee. Clodaghin suhde äitiinsä jatkuu hankalana. Agatha on kuin villivarsa, nuori ja levoton, ja täynnä salaisuuksia, joita hän varjelee kuin jalokiviä. Kun tytär kasvaa, alkaa hän huomata itsessään samoja piirteitä kuin äidissään: vahvaa aistillisuutta, sitkeää sisukkuutta ja väkevää kaipuuta kiertolaiselämää kohtaan. Hänen kohtalokseen koituu mies, jonka sisällä asuu suru, ja joka tietää, että viat paljastavat sielun.


Ennen sarastusta on minulle yksi blogivuosieni rakkaimmista romaaneista. Olen lukenut sen kahdesti, ensin Irlannin-matkallani kaksi vuotta sitten keväällä, ja uudelleen tämänkeväisen Irlannin-matkani jälkeen. Kirjailija Regina McBride on amerikkalainen mutta hän on asunut vuosia Irlannissa, ja se näkyy tekstissä niin voimakkaasti, että ilman parempaa tietoa voisin olla takuuvarma hänen irlantilaisuudestaan. McBride on myös runoilija, ja se tekee hänen tekstistään miltei lyyrisen kaunista - ilmaisu on aistivoimaista ja elävästi kuvailevaa. Romaanin hahmot ja miljöö menevät ihon alle, ja niitä kantaa sydämessään pitkään lukukokemuksen jälkeen. Ennen sarastusta on lumoava, mystisellä tavalla alkuvoimainen sekoitus rakkaustarinaa, kiertolaiselämää, irlantilaisia myyttejä ja kansantaruja sekä kauniin melankolista kerrontaa, joka on samanaikaisesti niin haurasta, haikeaa ja väkevää. Myös Sari Karhulahden suomennos on huikean hieno.

Runoudella on roolinsa paitsi kirjailijan taustalla, myös tarinassa. Kiertolaisen vankkurissa luettu katkelma irlantilaisen W. B. Yeatsin runosta kertoo paljon: Kaikki sielun unelmat / päätyvät kauniiseen mies- tai naisvartaloon. McBride kuvaa uskottavasti ja aistillisesti nuoren ihmisen seksuaalista heräämistä ja toisen ihmisen läheisyyden tarvetta. Ennen sarastusta kertoo kauniisti myös vaikeasta äitisuhteesta, kasvukivuista, itsensä etsimisestä ja oman minuutensa hahmottamisesta, kuolemasta, rakkaudesta ja sen elämänmittaisesta kaipuusta, mutta kaikkien niiden lisäksi tarinaa kannattelevat vielä kaksi minulle henkilökohtaisesti tärkeää teemaa: sisaruus ja musiikki. Kaksosuudessa ja kaksosten välisessä siteessä on aina jotain tavattoman kiehtovaa. Myös Clodaghin ja Maren välinen luja sisarrakkaus on kuvattu koskettavasti, samoin se miten heidän sanaton yhteytensä kantaa yli ajan ja ulottuvuuksien. Musiikki taas on hengenpelastaja ja voimavara, jonka avulla ihminen voi selviytyä vastoin kaikkia odotuksia. Clodaghin soitossa soivat murhe ja hurmio.

  Minun soittamani matalat äänet olivat kuin meren pauhua, sen virtausten kohinaa, ja Mare soitti melodiaa, aaltojen korkeampia säveliä, jotka välittivät kappaleen tunnelman, siihen sisältyvän kaipauksen, pärskeiden kimalluksen. Minun oikea käteni oli Maren vasemmassa välissämme penkillä.
  Musiikista tuli meille yksi tapa hengittää niinä monina sadepäivinä, joina odottelimme kevään tuloa. Maren käsi kulki sulavasti sivuttain, ja hänen sormensa liikkuivat oudon itsenäisesti, lisäsivät vauhtia, koukistuivat, hidastivat vauhtia. Hän oli voima, joka liikutti minun soittoni vuorovettä edestakaisin.

Myös romaanin Irlanti lumoaa. Vihreän saaren luonto on kulkijalleen ankara, meri ja tuuli ovat mielivaltaisia ja säälimättömiä. Romaanissa kuvataan elävästi taukoamatonta sadetta, meren rauhattomien aaltojen loisketta, ankeaa ja sumuista säätä, jolloin meri ja taivas ovat harmaita ja epämääräisiä, toisiinsa sulautuneita. McBride kertoo maan itä- ja länsirannikon eroista, säyseästä Dublininmerestä ja hurjasta Atlantista. Etenkin länsirannikon Dunshee on lumottua ja tarunhohtoista seutua - kuin elävien ja kuolleiden kohtauspaikka. Luonnon lisäksi kuolema, vainajat ja henget ovat tarinassa vahvasti läsnä.

Ennen sarastusta jättää sieluun meren, savun ja rakkolevän tuoksuisen jäljen. Se jättää lukijan haaveilemaan matkasta halki Irlannin, kahlaamaan Irlanninmeren kylmään rantaveteen laskuveden aikaan, juoksemaan paljain jaloin halki peltojen ja niittyjen, kun navakka tuuli repii mekon helmaa, sekoittaa hiukset ja ahavoittaa kasvot. Se saa kuulemaan nunnien laulun jouluyön messussa, ja hylkeiden haukun rantakivikossa. Lopulta se jättää lukijan auringonlaskuun, siihen hetkeen jolloin valo ja pimeys koskettavat toisiaan.

Tämän taianomaisen hienon romaanin ovat lukeneet myös Leena Lumi (jonka blogista lukuvinkin aikoinaan bongasin, eli kiitokset vain sinne suuntaan! ♥ ), Satu ja Ulla.


Kommentit

  1. Oih, miten tästä kirjoitatkaan <3 Elämäni sielukirja, joka kertoo maasta, jonne olimme jo muuttamassa, just niistä Glawayn kalliorannoista, jonne hyljenaiset nousivat.

    Kirjan lumous kulkee tekstissäsi. Minulla ei. Tein kirjan liian alussa ja epävarmana mm. miten pitkästi ja intohimolla voin kirjoittaa, hakihan blogini tuolloin vasta polkujaan.

    Menetin tämän kirjan yhtenä heikkona hetkenä ja nyt en saa mistään. Ennen saratusta meentys opetti ajattelemaan, että joistain kirjoista ei vain luovuta, vaikka mikä olisi.

    Olen hulluna tässä kirjassa kaikkeen, vaikka joku voisi kavahtaa, mitä tapahtui. Pidin tässä kirjassa olevista tuoksumuistoista ja ne olivat niin vahvvat, että tunsin ne itsekin.

    Kiitos tästä upeasta, upeasta esittelystä, joka tekee McBriden kirjalle ylistystä <3

    (Arvaappa, missä maassa R. haluaa täyttää seuraavat pyöreänsä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosebudin verkkokaupasta näyttäis löytyvän:

      http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789525524024

      Poista
    2. Leena, kiitos vielä tästä kirjavinkistä sinulle, ilman blogiarviotasi en olisi välttämättä koskaan tätä kirjaa löytänyt. ♥ Minäkin olen käynyt Galwayssa, ja ihastuin paikkaan niin, että sinne on palattava joskus pidemmäksi aikaa. Niin viehättävä kaupunki, ja kaikki ne rannat ja luonto... ♥

      Kiitos kauniista sanoistasi. ♥ Tästä kirjasta oli vaikeaa kirjoittaa, sillä se on niin rakas, ja on molemmilla lukukerroilla jättänyt niin vahvan jäljen. Ja minulla on tuo sama tilanne: kirjan hankkiminen on supervaikeaa. Haluaisin oman kappaleen, eikä niitä ole missään. :(

      (Ja ymmärrän miestäsi oikein hyvin! :) Kävin itse viime vuonna täyttämässä omat pyöreäni Lontoossa, ja reilun yhdeksän vuoden kuluttua aion täyttää vuosia Irlannissa. ♥ )

      Poista
    3. Satu, kiitos linkistä! Mutta. Yritin tilata kirjan, ja kävi ilmi, että sivuilla on virhe ja kirja onkin loppuunmyyty. Yhyy!

      Poista
  2. Voi, Sara, rakastuin kirjaan jo nyt! Minun on saatava lukea tämä teos! <3 Tekstisi sai minutkin liitelemään vihreälle saarelle, tuosta vain, ihan suit sait. Tunsin heti, että tässä on nyt jotakin erityisen arvokasta!.... Ihana, ihana arvio...Kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tässä kirjassa on jotain outoa taikaa. Hämmästyttävän väkevä esikoiskirjaksi, mutta toisaalta kirjailijan runoilijatausta selittää paljon. Voi että, nyt jään jännityksellä odottamaan miten sinä tämän koet. ♥

      Poista
  3. Leena taisi tätä vinkata minulle, kun vuosi sitten bloggasin Irlannin matkastani ja sinä palautit kirjan nyt mieleeni. Teos kuulostaa hurmaavalta, jonain päivänä sen vielä luen! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, lue ihmeessä! ♥ Ja ihan parasta olisi lukea tämä Irlannissa. :) Niin tein itse ensimmäisellä kerralla, kirja oli mukanani mm. Galwayssa, johon kirja osin sijoittuu.

      Poista
  4. <3 Otan siis tänä kesänä oikean kirjan mukaani Irlantiin. :)

    (Ja iik ja huh, luemme aina niin samoja kirjoja, että alkaa jo jännittää, että mitä sinä luet NYT <3 <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kyllä. Tämä on ihan mahtava matkakirja, ja kun tätä lukee juuri Irlannissa, on lukukokemuksessa vielä ylimääräinen ripaus taikaa. :) ♥

      (Toisaalla näitä jo puhuttiinkin, mutta luen tällä hetkellä mm. Päätaloa, Jotunia, Mannia, L. Onervaa ja Hyryä - sata kirjaa kesken. :D Blogiin on tulossa seuraavaksi (edellä mainittujen lisäksi) ainakin Waltaria, Tóibínia ja Kallasta. Ja aika monta vanhempaakin kirjajuttua pitäisi kirjoittaa loppuun. Tämän McBriden lukemisestahan on jo aikaa, tämä on yksi niistä blogijutuista, joita sain kesäloman aikana kirjoitettua varastoon. :)

      Poista
  5. Irlantiin haluaisin joskus matkustaa, mutta haaveen toteutumista odotellessa voisin matkata kirjallisuuden siivin vihreälle saarelle. Tämä kuulostaa kiehtovalta romaanilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, Ennen sarastusta tarjoaa hyvin eläväisen ja lumoavan nojatuolimatkan vihreälle saarelle. Tälle kirjalle lämmin suositus! :)

      Poista
  6. Upea kirja, joka palasi elävänä mieleen postauksestasi!

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa niin Irlannilta! ❤ Mikä aarre tämä mahtaa ollakaan!

    Täytynee järjestää uusi teemavuosi Irlannille, tuli niin ikävä sinne näiden kuvaamiesi tunnelmien myötä. Irlanninmeri ja Atlantti ja jatkuvat sateet. Muistuivatpa kauniit tunnelmat mieleen. Kiitos, Sara! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, nauttisit varmasti McBriden Irlanti-kuvauksesta! ♥ Nappaa tämä joskus kirjastosta mukaasi, viimeistään sitten, jos pidätte uuden Irlanti-teemavuoden. :)

      Irlanti on kyllä niin rakas ja kiehtova maa, jossa tuntee olevansa kuin kotonaan. ♥

      Poista
  8. Aloitin kirjan eilen ja vielä on jäljellä. Tiedän jo nyt hankkivani sen myös omakseni, koska siinä on niin paljon kaikkea sitä mistä mielelläni luen. Ihmiskohtaloita, luontoa naiseutta, aidin ja tyttären kipeä suhde ja loputtomasti muuta.. Löytö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, ihanaa kuulla! <3 Tämä on todellakin mieleenpainuva ja väkevä tarina, ja erityisesti Irlannin luonnon kuvaus hurmaa. Olisi mielenkiintoista kuulla lopullinen mielipiteesi, kun pääset kirjan loppuun ja ehdit vähän pohtia lukemaasi...

      Poista
  9. Voi miten ihanalta kuulostava kirja, täytyy painaa nimi mieleen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit