Äänikirjoista kuunnelmiin, vai toisinpäin?

Äänikirjoista on keskusteltu kirjablogeissa viime aikoina ahkerasti, ainakin Amman lukuhetkessä, Kirjavassa kammarissa ja Lumiomena -blogissa. Monet kirjabloggaajat käyttävät äänikirjoja perinteisten kirjojen rinnalla esimerkiksi autoillessaan, ollessaan kävelemässä, marjastamassa tai muuten ulkoilemassa, tai kuten minä, kotitöitä tehdessäni. Löysin äänikirjojen maailman tämän vuoden alussa, ja nyt olen äänikirjojen vankkumaton kannattaja, en osaisi enää tiskata tai kokkaillakaan ilman. Tälläkin hetkellä minulla on useiden perinteisten kirjojen ohella kesken kaksi keskenään varsin erilaista äänikirjaa, joita kuuntelen lähes päivittäin fiiliksen mukaan.

Olen ollut ihastuksissani siitä, miten helppoa on ollut oppia keskittymään äänikirjojen kuunteluun ja solahtaa kuunnellun kirjan maailmaan, kunnes viime kirjastoreissullani löysin jotakin, joka sai minut muistamaan ja ymmärtämään että eihän tämä mikään uusi juttu olekaan.

Kun olin lapsi, meillä kuunneltiin paljon radiota. Äitini teki töitä kotona ja radio soi aina taustalla, äiti avasi sen joka päivä aina heti herättyään ja usein radio sammutettiin vasta lähempänä nukkumaanmenoaikaa. Radiosta kuunneltiin toki paljon musiikkia ja keskusteluohjelmiakin, mutta yksi tärkeä osa kuuntelua olivat erilaiset kuunnelmat, joita minun lapsuudessani lähetettiin vielä melko paljon. Ehdottomasti tärkein kuunnelma oli Yleisradion tuottama Knalli ja sateenvarjo, jonka kuuntelimme aina yhdessä äidin kanssa. Kuunnelmasarjan ensimmäinen osa on lähetetty radiosta vuonna 1979. Vaikka olen ollut silloin vielä alle kouluikäinen, muistan että meillä on kuunneltu alusta asti kaikki jaksot, ja että minäkin olen nauttinut sarjasta hurjasti ja kuunnellut puolituntisen aina hiirenhiljaa piirrellen tai väritellen samalla jotakin. Ja vaikka tässä aikuisten kuunnelmassa on toki ollut aiheita, joita pieni lapsi ei ole ymmärtänyt, muistan aina nauttineeni sen hyväntuulisesta, kuivakan brittiläisestä huumorista, sekä vahvasta brittiläisestä tunnelmasta. Niin, ja tietenkin siitä että se oli äidin ja minun yhteinen juttu.

Knalli ja sateenvarjo on siis suomalainen versio Edward Taylorin ja John Grahamin kirjoittamasta englantilaisesta kuunnelmasarjasta The Men from the Ministry, joka on pyörinyt BBC:llä vuosina 1962-1977. Sarja sijoittuu Lontoon hallintokaupunginosaan, Whitehalliin, liituraitapukuihin, knalleihin ja sateenvarjoihin sonnustautuneiden valtion virkamiesten valtakuntaan. Siellä toimii "Ministeriön Erikoisosasto", jonka tehtävänä on tehdä muiden osastojen töitä näiden ollessa ylikuormitettuja – ja joka myös saa kaikki hanttihommat, jotka eivät muille kelpaa. Osaston henkilökunnan muodostavat laiska ja työnsä alaisillaan teettävä vanhempi virkamies Hannibal Hamilton-Jones (myöhemmissä jaksoissa Derrick Lennox-Brown), ylienerginen ja neuroottinen nuorempi virkamies Richard Lamm sekä blondahtava sihteeri Mildred Murfin. Osaston esimies on tyrannimainen, konekirjoittajattaria jahtaava alivaltiosihteeri Sir Henry Pitkin (myöhemmissä jaksoissa Sir Clive Swift). Sarjan keskeinen teema on byrokratian ja valtiokoneiston tehottomuuden kustannuksella pilailu ja väärinymmärrykset viestinnässä. Erikoisosaston väki on laiskaa ja epäpätevää joukkoa, joka tekee vain ne työt, joita ei onnistu millään konstilla välttelemään, ja tekee nekin säännönmukaisesti päin honkia. (Lähde: Wikipedia)

Kuunnelmat ovat ihastuttava esimerkki brittiläisestä huumorista, ja vaikka ne ovatkin suomeksi puhuttuja, ne huokuvat jotakin niin vahvasti peribrittiläistä että aina yhden noin puolituntisen jakson ajan tuntee olevansa kuin itsekin paikan päällä, Lontoon ytimessä tavallisena arkipäivänä. Jokainen jaksokin alkaa Big Benin kelloilla! Lisäksi kuunnelmat ovat nostalginen aikamatka lapsuuden Suomeen, päärooleissa kun ovat loistavat suomalaiset näyttelijät: Pekka Autiovuori, Yrjö Järvinen ja Aila Svedberg, sekä jo edesmennyt, mainio Kauko Helovirta.

Pekka Autiovuori, Kauko Helovirta ja Yrjö Järvinen.

Eilisellä kirjastoreissulla bongasin siis uudelleenjärjestellystä äänikirjahyllystä laajan kokoelman Knallia ja sateenvarjoa cd-tallenteina. Lainasin heti kolme ensimmäistä cd:tä, jotka yhdessä sisältävät kuusi kuunnelmaa. Ja kun tänään kuuntelin ensimmäisen jakson, olin ihastuksesta mykkyrällä, tein paitsi nostalgisen aikamatkan lapsuudenkotini tupakeittiöön, piipahdin myös puoleksi tunniksi vanhaan Lontooseen. Ihanaa! Samalla tajusin miksi äänikirjat tuntuvat niin omalta jutultani, olenhan tavallaan kuunnellut äänikirjoja koko lapsuuteni! :) Olen viime aikoina lukenut melko paljon novelleja, ja nämä puolituntiset tuntuvat nyt siltä, kuin myös kuuntelisin niitä.

Onko kukaan muu kuunnellut kuunnelmia? Onko Knalli ja sateenvarjo tuttu, tai sitten toinen rakas lapsuuden suosikkini, lastenkuunnelmasarja Noita Nokinenä?

Kommentit

  1. Oih oih oih Sara, Knalli ja sateenvarjo on minulle tuntematon mutta nyt kyllä haluaisin kuunnella! Kuulostaa i-ha-nalta.

    Noita Nokinenää meillä minun mielestäni kyllä pienenä kuunneltiin, olisiko jopa ollut joku kasettikin, voisiko olla mahdollista?

    Hurmaava teksti, ihania pohdintoja, kiitos Sara ja hyvää yötä!

    VastaaPoista
  2. Kuunnelmat ovat lapsuudenihastukseni. Kuuntelin innokkaasti lastenkuunnelmia, joista olen nyt aikuisena onnistunut hankkimaan itselleni cd-levyinä lähes täydellisen setin Noita Nokineniä. Voi tikkerperi!

    Minulla on vieläkin c-kasetilla jonkin verran radiosta nauhoitettuja kuunnelmia. Nyt ei vain ole enää kasettisoitinta muuta kuin mökillä, joten säästän nostalgiahetket sinne. Esimerkiksi Karhutarina kuuluu joka kesään.

    Hyllyyni olen hamstrannut ainakin seuraavat kirjat, joita aikanaan luettiin radiossa: Hiirenpolku hupalaan, Kettusaari ja Kaislaluodon pitkäsiipi.

    Knalli ja sateenvarjo on ihana, varsinkin alkupään jaksot! Harmittaa, ettei niitä enää uusita lauantaisin, sillä olennainen osa lauantai-iltapäiviäni oli keittää kuppi teetä ja istua kuuntelemaan Big Benin lyöntejä. ..

    Jos et ole vielä kokeillut Vainaja-sarjan kuunnelmia, niin suosittelen niitä lämpimästi. Ritva Valkama on loistava dekkarihulluna harrastelijaetsivänä, joka ystävystyy antikvariaattia pitävän entisen rikospolisiin kanssa (Aarre Karén). Yhdessä he törmäävät erilaisiin poliisilta aikanaan ratkaisematta jääneisiin rikoksiin.

    Itse innostuin suunnattomasti pari viikkoa sitten, kun löysin kirjastosta cd-levyjä, joissa Jukka Virtanen lukee Rosvo-Rudolf -kertomuksia. Nämä kuuluivat olennaisesti lapsuuteeni Pikku Kakkosiin. Muistan kyllä, että näistä oli c-kasetteja jo 80-luvulla. Täytyy kyllä myöntää, että kertomukset eivät olleet ihan niin hyviä kuin muistin, mutta nostagia-arvo oli mittaamaton.

    VastaaPoista
  3. Voi kyllä! Olen kuunnelmafani ja kuuntelisin niitä enemmän jos vain ylipäänsä kuuntelisin radiota.

    Knalli ja sateenvarjo on omasta lapsuudesta tuttu, tosin en siitä innostunut silloin hirveästi. Nyt huumori saattaisikin aueta paremmin.

    Noita Nokinenä-fani olen ikuisesti ja niitä löytyy itseltänikin! Muutamana jouluna olen ollut erittäin katkera Ylelle, kun jouluaattona ei ole tullut perinteistä Nokinenä -kuunnelmaa, joka aloittaa virallisesti jouluni.

    Ensikosketuksi Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -teokseen on kuunnelma (loistava, suosittelen). Myös Niskavuoren Hetan olen kuunnellut kuunnelmana.

    Kuunnelmat ovat ehkä jotenkin aliarvostettuja, vai kuvittelenko vain?

    VastaaPoista
  4. Linnea, kiitos ihana! <3
    Nämä kuunnelmataltioinnit ovat mainiota, useimmat kestävät sen puolisen tuntia (osa on vähän pidempiäkin), puolessa tunnissa ehtii siis kuunnella kokonaisen tarinan. Jos kirjastostasi löytyy, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sinäkin kun kuuntelet äänikirjoja! Näissä on lisäksi vahvasti sellaista ihastuttavaa menneen maailman tuntua.

    Ja oih, Noita Nokinenä! Varmasti niitä on kasetillakin joten juuri niitä olet kuunnellut, uskoisin! <3

    Hyvää yötä sinullekin! <3

    Lukutoukka, ihanaa että löytyy toinenkin kuunnelmia rakastava! <3 Ja sinullako on Noita Nokineniä ihan omana?? Voi tikkerperi, nyt olen pikkuisen kade! :D

    Karhutarina ja useimmat muutkin mainitsemasi kuunnelmat eivät niminä kuulosta tutuilta, mutta koska meilläkin on kuunneltu kuunnelmia aina, olen varmasti myös kuunnellut ainakin joitakin noista. Jos kuulisin pätkiä, saattaisin hyvinkin tunnistaa. :)

    Ja oi, minäkin keitin teetä Knallin ja sateenvarjon kaveriksi, Earl greytä tottakai. :) Lauantai-iltapäiväsi kuulostavat muuten aivan ihanilta! <3

    Samoin kuin tuo Vainaja-sarja, kiitos mainiosta vinkistä! Ritva Valkama on upea, olisi hienoa kuunnella jotain mitä hän (ääni-)näyttelee!

    Ja entäs Rosvo-Rudolf sitten!! Rrrakastin pienenä Rosvo-Rudolfia, ja Jukka Virtasella on yksi parhaita ääniä ikinä! Pitääkin katsoa omasta kirjastosta jos täältäkin löytyisi Rosvo-Rudolfia cd:nä, olisi mahtavaa kuunnella niitä juuri nostalgiamielessä, niin kuin sinäkin!
    Kiitos ihanasta ja innoittavasta kommentistasi! <3

    VastaaPoista
  5. Amma, sinäkin! <3
    Sama juttu minullakin tuo, että kuuntelen (liian) vähän radiota nykyisin. Radion kuuntelu väheni hurjasti sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan kotiini, ja tilalle tuli kaikenlaista muuta. Nykyisin en edes tiedä millaisia kuunnelmia radiosta tulee, tai että tuleeko niitä.

    Sen tosin tiedän että ihana Vuokko Hovatta lukee sunnuntaiaamuisin Elina Hirvosen kirjaa Kauimpana kuolemasta (en muista millä kanavalla!). Aloinkin aluksi kuunnella kirjaa, mutta sitten useampi viikko unohtui välistä eikä pätkiä löytynyt enää Areenastakaan, ja päädyin lainaamaan kirjan kirjastosta. :) Vuokko Hovatan ääni on muuten myös yksi parhaista, joita olen eri äänikirjojen lukijoilla kuullut!

    Kokeile Knallia ja sateenvarjoa, varsinkin näin aikuisena se aukeaa ihan eri tavalla, kuten sanoit. :) Ja oih, Noita Nokinenä kuului lapsena aina jouluun ja pääsiäisenpyhiin! Muistan yhden pääsiäisen, kun olin ulkona leikkimässä ja äitini unohti tulla hakemaan minua sisälle kun kuunnelma alkoi. En kuullut Noita Nokinenää ja muistan että olin kamalan vihainen äidilleni ja tuntui että koko pääsiäinen oli pilalla. :D

    Saatana saapuu Moskovaan ja Niskavuoren Heta ovat varmasti kuunnelmina upeita! Pitääkin alkaa selvitellä millaiset valikoimat kirjastossani todella onkaan...

    Minustakin tuntuu että kuunnelmat ovat aliarvostettuja, harmi. Ne ovat kuitenkin varsinkin menneinä vuosina olleet oleellinen osa suomalaista kulttuuria. Varsinkin maalta ei ole välttämättä ollut niin yksinkertaista lähteä isoihin kaupunkeihin teatteriin tai elokuviin, eikä tv:stä ole vielä tullut yhtä runsasta tarjontaa kuin nykyisin, joten kuunnelmat ovat tuoneet monelle näytelmiä ja omanlaistaan kulttuuritarjontaa vähän lähemmäs. :)

    VastaaPoista
  6. Knallia ja sateenvarjoa ei suinkaan PUHUTA suomeksi vaan NÄYTELLÄÄN :)) Huima ero...
    Kuunnelmat ovat ihan mainio juttu, joita harmillisen vähän enää kuunnellaan. Hehkutin keväällä blogissani niin paljon kuin kehtasin Radioteatterin Ruusun nimeä, mutta se ei oikein vastakaikua saanut. Kunnon sotamies Sveijk on myös kuunnelma, jonka lainasin kirjastosta keväällä. Itsellä on hyllyssä osia Elmosta, jossa mm. Kauko Helovirta pistää parastaan. Noita nokinenä on tuttu minullekin. Parhaillaan pyörii Väänäsen ja Pellonpään Nalle Puhia (tai ainakin jokin aika sitten) Areenassa ja radiossa. Yle kyllä lähettää vielä ihan radioaalloitsekin kuunnelmia, mutta ajat ovat hankalia nykyihmiselle, joka käy myös työssä.

    Kannattaa tutkia Yle Areenaa ja Arkistoa sillä silmällä, myös kirjastoilla on hyvät valikoimat. Tosin ainakin vielä harmillisen moni tallenne on c-kasettimuodossa, ja sen kuunteleminen alkaa olla hankalaa.

    Kuunnelmat & äänikirjat! Tykkään!

    VastaaPoista
  7. Vielä yksi Noita Nokinenä fani ilmoittautuu. Lapsuuden kokokohtia. Ikävää, että omat lapseni niistä eivät samalla tavalla innostuneet.

    Muutama vuosi (vai oliko viime vuonna) kuuntelin kuunnelmana Täällä Pohjantähden alla. Se menetteli, mutta ei esimerkiksi voita äänikirjaa, jossa Veikko Sinisalo lukee Pohjantähden alusta loppuun.

    Tuo Amman mainitsema Bulgakov jäi kiinnostamaan. Miksei myös Niskavuoren Heta.

    VastaaPoista
  8. Tiedätkö, tässä yhtenä aamuna äänikirjakävelylläni mietin, että ennen vanhaan (hih, silloin alakouluvuosina 80-luvulla) kuunnelmat ajoivat pitkälti saman asian. Meilläkin oli radio usein päällä ja radioteatteri oli voimissaan.

    Muistan erityisen hyvin Noita Nokinenän sekä Elmo, urheilijan, jota taisimme kuunnella koulussa. Radioteatteri on edelleen olemassa, mutta enpäs ole kuunnellut kuunnelmia pitkään aikaan. Muutenkin radiota olisi hyvä kuunnella enemmän, ainakin Yleä.

    Ihanaa, että kommenteissa tuli ilmi, että Vuokko Hovatta lukee Elina Hirvosen kirjaa. Minäkin rakastan Hovatan ääntä. Ja mitä Rosvo Rudolfiin tulee, niin häntä voittanutta ei lasten nostalgiaohjelmissa kyllä ole. <3

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaimani Sara tästä oikein innostavasta postauksesta! En ole kuunnelmia kuunnellut ja tiedätkö pari vuotta sitten minulla oli Knalli ja Sateenvarjo lainassa kirjastosta ja minun piti monta kuukautta sitä kuunnella ja kuunnella ja aina vaan uusin lainan eikä siitä ikinä tullut mitään. Nyt yritän uudestaan ja huomenna todennäköisesti menen kirjastoon, niin tämä lähtee mukaani, koska idea on aivan loistava muun puuhastelun ohessa. Tämä blogeissa oleva äänikirjainnostus on nyt tarttunut minuunkin. :)

    VastaaPoista
  10. Meillä kotona kuunneltiin ainakin Elmoa ja Fedja-setää Tarmo Mannin lukemana. Fedja-setä erityisesti oli koko perheen suosikki, ja äiti näki paljon vaivaa että saimme kaikki jaksot nauhoitettua kasetille.

    Kun muutin omaan asuntoon, minulla ei ollut pitkään aikaan ollenkaan televisiota, ja kuuntelin todella paljon radiota, myös kuunnelmia. Tykkäsin eniten aika keveistä, huumoripitoisista jutuista. Mitään kovin hidastempoista ja taiteellista en jaksanut kuunnella, vaikka kirjoissa hidastempoisuus ei minua haittaakkaan.

    Nykyään minunkaan ei juuri tule kuunneltua radiota, mutta välillä viikonloppuaamua on yllättäen ilahduttanut Mielensäpahoittaja Antti Litjan lukemana.

    VastaaPoista
  11. Noita Nokineniä löytyy hyvin kirjastosta, ja omaksi voi ostaa vaikkapa cdon.comista.

    VastaaPoista
  12. Kirsi, olet muuten ihan oikeassa! Nyt on tekstiin lirvahtanut räikeä asiavirhe! :D

    Mitenköhän Ruusun nimi toimisi kuunneltuna (eikös nyt Econ kirjasta puhuta?)? Olen lukenut sitä nyt Satun luetut -blogin kimppaluvun tiimoilta ja se ei ainakaan toistaiseksi ole oikein tuntunut minun kirjaltani, toisin kuin toinen kimppalukukirja, Anna Karenina, joka on aivan ihana...

    Kunnon sotamies Sveijk kiinnostaisi kyllä. Ja Kauko Helovirta oli kyllä upea ja taitava myös ääninäyttelijänä, hänen Hamilton-Jonesinsa on aivan mahtava hahmo! <3

    C-kasettiäänikirjoja en voi ikävä kyllä kuunnella, kun ei ole kasettisoitinta. Onneksi cd:t ovat silläkin saralla hiljalleen yleistymässä. :)

    Jaana, meitä Nokinenä-faneja onkin yllättävän paljon! :) Mutta eipä se ihme ole, kun kuunnelmasarja on niin mahtava! <3

    Hävettää tunnustaa, mutta minulla on vielä Täällä Pohjantähden alla lukematta. Haluaisin lukea sen itse, mutta en pidä mahdottomana että joskus kuuntelisin sen uusintakierroksella äänikirjana. Veikko Sinisalo on varmasti lukijana upea!

    Nonnu, kiitos! <3 Kyllästyin siihen vanhaan ja yhtenä päivänä vähän muokkailin ja fiksailin juttuja. Tämä miellyttää nyt omaakin silmää. :)

    VastaaPoista
  13. Katja, hassua ja ihanaa että alamme olla vähitellen siinä iässä että sitä alkaa usein muistelemaan millaista oli ennen vanhaan (eli juuri silloin 70-luvun lopulla ja 80-luvulla :)! Vaikkei siitä edes ole kamalan kauaa, silti tuntuu että asiat ovat ihan kamalasti muuttuneet! Luulisin että nykyajan ala-asteikäiset eivät tiedä mitään kuunnelmista tai radioteatterista (tai niistä vanhoista kyläkouluista ja niiden ulkohuusseista!). Tai Noita Nokinenästäkään!

    Meidänkin opettajamme ekalla ja tokalla luokalla paitsi luki meille paljon ääneen (ainakin kerran viikossa oli lukutunti, joka oli minusta ihanaa!), myös kuuntelutti meillä kuunnelmia. En muista kuunneltiinko meillä Elmoa, saattaa olla että ei...

    Minä olen ottanut nykyisin tavaksi avata töissä yövuorossa radion hiljaiselle, sitä on mukava kuunnella yön tunteina työtä tehdessään. Tosin eihän sieltä yöllä muuta tule kuin musiikkia.

    Vuokko Hovatta on tosiaan ihana! <3 Hirvosen kirja on kuulostanut radiossa Hovatan lukemana niin hyvältä että olen jopa harkinnut ostavani sen itselleni, mikäli sitä ikinä julkaistaan äänikirjana. Toinen jonka haluaisin omaksi, on Hotakaisen Juoksuhaudantie Veikko Honkasen lukemana, se on aivan mielettömän hyvä! :)

    Ja ai niin, minulla Rosvo Rudolfin ohittaa nostalgiassa yksi lastenohjelma: ihanaihanaihana Käytöskukka! <3 Rakastan sitä ihan yli kaiken, mutta Rosvo Rudolf on kyllä heti hyvänä kakkosena! :)

    VastaaPoista
  14. Sara, kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Ja aivan mahtavaa jos tämä innosti sinut kokeilemaan äänikirjoja ja etenkin Knallia ja sateenvarjoa! Kuuntelin tänään ensimmäisen kuunnelma-cd:n uudestaankin kun se on vaan niin hyvä! :) Kerro sitten mitä pidit siitä kun olet kokeillut!! :)

    Liisa, meilläkin on kuunneltu Fedja-setää uudestaan ja uudestaan, mutta äitini lukemana! :) Äidillä tuli varmaan jossain vaiheessa Fedja-setä jo korvista kun halusin että sitä luetaan aina vaan uudestaan. :D

    Minulla on ollut sama juttu, kun olen muuttanut lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan asuntoon, meillä ei poikaystäväni kanssa ollut televisiota ensimmäiseen puoleen vuoteen. Luin silloin valtavasti kirjoja, ja yhdessä kuuntelimme todella paljon musiikkia (silloinen poikaystäväni työskenteli musiikin parissa), mutta en muista että olisimme juurikaan kuunnellut radiota.

    Minä kuuntelen Mielensäpahoittajaa juuri äänikirjana! :D Kirjoitan siitä varmasti viimeistään ensi viikon aikana. :)

    Lukutoukka, ihanko totta??? Kiitos tiedosta, lähdenkin tästä heti kollaamaan cdon.comin valikoimia! :)
    <3

    VastaaPoista
  15. Minulle on jäänyt mieleen lapsuudesta vain yksi voimakas kuunnelmakokemus, ja nyt olenkin käyttänyt hyvän siivun työpäivästä googlettelemalla ja yrittämällä selvittää, mikä se oikein oli. :) Muistaakseni joskus selvitimmekin sen siskoni kanssa, täytyy kysyä häneltä.

    Kyseessä oli joku aika (tai silloin hyvin) jännittävä kuunnelma, johon jäimme koukkuun perheemme kesäisellä automatkalla joskus 1980-luvulla. Muistan, että jäimme isosiskon kanssa jopa autoon kuuntelemaan sitä vanhempien käydessä välillä jossakin (en muista missä kaupungissa olimme, mutta muistan vanhempien parkkeranneen auton tosi jyrkkään mäkeen kadun varteen, ja jännitimme kuunnelman lisäksi sitä, että käsijarru pettää, hih). Väittäisin, että kuunnelman nimi oli Tuonela tai Tuonelan virta tai jotakin tuota luokkaa, mutta mitään tuonelakuunnelmia ei ainakaan Google löydä. Toivottavasti sisko muistaa!

    VastaaPoista
  16. Karoliina, kuulostaa mielenkiintoiselta! :) Jos muistat kuunnelman nimen, tai saat sen muuten selville, kerro minullekin! Jännittävät kuunnelmat kiinnostaisivat kovasti, ja hyvällä säkällä kyseistä kuunnelmaa voisi löytyä kirjastosta! :)

    VastaaPoista
  17. Knalli ja Sateenvarjo on ehkä paras kuunnellma mitä on koskaan tehty! Se on niin käsittämättömän hauska että itkua pitää välillä vääntää. Itse olen kuunnellut sitä lapsenä jo automatkoilla, mutta löysin ne uudestaan avomieheni kanssa jokunen vuosi sitten.

    VastaaPoista
  18. Avaruuskatti, olen kyllä kanssasi ihan samaa mieltä. :) Olen nyt kuunnellut kirjastosta lainaamiani cd-taltiointeja, ja joitakin jopa kahteen, kolmeen kertaan, kun ne ovat niin herkullisen hauskoja. Kauko Helovirta on (oli) ihana! <3

    VastaaPoista
  19. Pienenä jos automatkalla tuli Knallia, jäin matkan jälkeen autoon kuuntelemaan jakson loppuun.
    Nyt Knalli on olennainen osa siivoamista, kuntoilua ja nukahtamista.
    Uni ei tule silmään ilman sir Henryn raivoamista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanajima, ihana kommentti! <3 Minullekin Knallista ja sateenvarjosta on tullut melkein osa arkea, kuuntelen säännöllisesti jakson sieltä, toisen täältä. Ehdoton suosikkini on Kauko Helovirran Hamilton-Jones! <3 Ja Sir Henry, tosiaan... :D

      Poista
    2. Facebookista löytyy ryhmä, jossa puhutaan jännityskuunnelmista.
      https://www.facebook.com/groups/626816477337671/

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit