Colm Tóibín: Brooklyn

Colm Tóibín: Brooklyn (Tammi, 2011. 313 sivua. Alkuteos Brooklyn, 2009.)

Täällä Eilis ei ollut kukaan. Se ei johtunut yksinomaan siitä, ettei hänellä ollut ystäviä eikä perhettä, vaan pikemminkin siitä että hän oli haamu tässä huoneessa, kaduilla matkalla töihin, tavaratalossa. Mikään ei merkinnyt mitään. Friary Streetin talossa huoneet kuuluivat hänelle, hän ajatteli, ja niissä liikkuessaan hän oli oikeasti siellä. Kotikaupungissa, kun hän käveli kauppaan tai ammattikoululle, ilma, valo, maa, kaikki oli lujaa ja osa häntä, vaikkei hän olisi tavannut matkalla ketään tuttua. Täällä mikään ei ollut osa häntä. Kaikki oli onttoa, tyhjää, hän ajatteli. Hän sulki silmänsä ja yritti, niin kuin monet kerrat elämässään, miettiä jotain sellaista mitä odotti innokkaasti, mutta ei keksinyt mitään. Ei kerrassaan mitään odotettavaa. Ei edes sunnuntaita. Ei mitään muuta kuin ehkä nukkumista, eikä hän oikein ollut varma halusiko päästä uneenkaan. Eikä hän sitä paitsi voisi vielä mennä nukkumaan, sillä kello ei ollut edes yhdeksää. Hän ei voinut tehdä mitään. Tuntui kuin hänet olisi pantu lukkojen taa.

Eletään 1950-lukua Irlannissa. Eilis Lacey on nuori, kirjanpitokurssilta vastikään valmistunut nainen, joka asuu lapsuudenkodissaan äitinsä ja isosiskonsa, Rosen, kanssa. Isoveljet ovat lähteneet työn perässä siirtolaisiksi Englantiin, ja isättömän perheen toimeentulo on Rosen konttorityöstä ansaitsemien ja poikien silloin tällöin lähettämien pienten rahojen varassa. Työpaikat ovat Irlannissa kiven alla, ja niinpä Eilis joutuukin perheen painostuksen alla lähtemään työn ja paremman elämän toivossa suureen maailmaan, Amerikkaan. Hän seilaa pitkän ja vaivalloisen matkan Liverpoolin kautta  New Yorkin Brooklyniin, asettautuu asumaan pieneen vuokrahuoneeseen irlantilaisen rouvan luokse, ja aloittaa työt myyjättärenä Bartoccin tavaratalossa.

Elämä muukalaisena vieraassa maassa ilman ystävien tai sukulaisten antamaa turvaa tuntuu Eilisistä aluksi vaikealta ja yksinäiseltä. Hän alkaa iltaisin opiskella ahkerasti kirjanpitoa ja käydä kirkon järjestämissä tansseissa, joissa hän pian tapaakin mukavan oloisen nuoren miehen, italialaistaustaisen Tonyn. Nuoret alkavat seurustella ja Eilisin elämä uudessa maassa alkaa vähitellen tuntua helpommalta. Arjen täyttävät työ ja mieluisa opiskelu, ja viikonloppuisin hän tapailee Tonyaan. Kuitenkin juuri kun Eilis alkaa kotiutua, hän saa kotoa Irlannista suru-uutisia. Hän joutuu palaamaan kotiin ja tekemään vaikean ratkaisun valitessaan suunnan ja paikan elämälleen kahden erilaisen maailman väliltä.

Alkaessani nyt vähitellen kirjoitella rästiin jääneitä tekstejä viime vuoden puolella luetuista kirjoista tuntui luonnolliselta aloittaa Tóibínin Brooklynistä, olenhan jo useaan otteeseen ehtinyt mainita että Brooklyn oli minun lukuvuoteni 2011 kirkkain helmi käännöskirjallisuuden joukosta. Luin kirjan joulukuussa Dublinissa, ja rakastuin siihen sydänjuuriani myöten. Tällä kertaa luulisin että lukupaikka antoi vielä oman mausteensa lukukokemukselle, luinhan romaanin sen kirjoittajan kotimaassa.

Brooklyn käsittelee suuria teemoja; siirtolaisuutta, koti-ikävää, sopeutumista uuteen maahan ja uusiin olosuhteisiin, rakkautta ja velvollisuuksia. Sen henkilöhahmot ovat arkisuudessaan inhimillisiä ja uskottavia, ja erityisesti nuoreen Eilisiin oli helppoa kiintyä. Koin lukiessani vahvaa samaistumista Eilisiin, ja kun tarinan lopulla nainen teki ratkaisunsa elämänsä jatkon suhteen, se tuntui minusta niin väärältä etten edes muista, milloin olisin jotakin romaania lukiessani tuntenut vastaavaa pettymystä ja surua romaanihenkilön puolesta. :)

Tóibín kuvaa hienosti siirtolaisuutta yksilön kannalta, sen herättämiä tunteita, pelkoja ja odotuksia. Eilisin aluksi tuntema vierauden tunne on miltei käsinkosketeltavaa, vaikka nainen itse ei sitä mitenkään korosta tai alleviivaa. Tarina on pintapuolisesti hyvin rauhallinen ja tyyni, suurempi kuohunta tapahtuukin pinnan alla ja erityisesti lukijan mielikuvituksessa. Tóibínilla onkin mestarillinen kyky välittää lukijalle tunteita ja tunnelmia eleettömällä tavalla, mutta niin vahvasti, että lukija tuntee päässeensä sisälle nuorten päähenkilöidensä nahkoihin.

Kirjailijan kieli on varsin vähäeleistä ja korutonta, mutta juuri sellaisenaan tavattoman väkevää ja ilmaisuvoimaista. Brooklyn on myös kiinnostava ja onnistunut ajankuvaus; 50-luvulla Amerikassa eletään vielä rotuerottelun aikaa, mutta ilmassa olevia muutoksen tuulia pääsee Eiliskin haistelemaan, kun tavaratalossa aletaan myydä punaketun värisiä nailonsukkia värillisille naisille, ja tehtävä lankeaa juuri Eilisille. Myös toisen maailmansodan jälkeinen siirtolaisuus Euroopasta Amerikkaan on suurta, ja Brooklyn tuntuukin eläväisen värikkäältä sulatusuunilta, jossa jokainen irlantilainen, englantilainen ja italialainen tuntuu löytävän oman paikkansa, jos vain on valmis tekemään uutterasti työtä oman hyvinvointinsa eteen.

Brooklyn on viehättävä, haikeankaunis ja eleettömällä, vanhanaikaisella tavalla kotoisan sydämeenkäypä romaani, se onnistui lumoamaan minut niin, että rakastuin siihen varauksetta. Tóibíniinkin ihastuin niin, että samaisella Dublinin matkallani ostin heti neljä kirjailijan teosta lisää. Toivonkin ehtiväni lukea kevään aikana ainakin yhden, pari Tóibínia lisää...

Brooklynistä on kirjoitettu ainakin näissä blogeissa: Leena Lumi, Kirjava kammari, Sinisen linnan kirjasto, Vielä yksi rivi, Kirjojen keskellä, Luetut, lukemattomat, Kirjakirppu ja Kirjanurkkaus.