Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä


Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä (Otava, 2002. 207 sivua.)

Inês odottaa kunnes Pedro nyökkää hänelle. Hänen äänensä nousee guitarran yläpuolelle ja ihmiset hiljenevät, puhe lakkaa, lasit eivät enää kilise. Katson Inêksen liikkumatonta vartaloa, hänen kasvojaan. Ne ovat tyynet ja kirkkaat. Mistä hän laulaa? Unohduksesta ja sodasta, suurista ja pienistä asioista, merestä ja laaksoon kävelleestä naisesta. Hän laulaa rakkaudesta lauluun ja se on syvintä iloa, puhtainta rakkautta. Hänen äänensä puhkaisee ilman kuin terävin tikari ja vangitsee sydämet leikiten. Minä soitan Inêksen oikealla puolella, samoin kuin José. Pedro ja Fernando taas ovat vasemmalla. Niin on aina ollut ja on turha kysyä miksi. Se on yksi niistä asioista, joille ei ole selitystä tässä maailmassa.

Talvi tekee tuloaan Lissaboniin, sitruunapuut kantavat hedelmää ja viileä tuuli puhaltaa mereltä. Fado-kitaristi Augusto lähtee orkesterinsa kanssa matkalle kohti kotikyläänsä Ajudaa tarkoituksenaan poiketa matkan varrella Oporton vuotuisiin musiikkikilpailuihin. Augusto ei ole käynyt kotonaan vuosikausiin, mutta nyt hänet ajaa sinne huoli Ajudan kohtalosta, kotikylä kun on vajoamassa mereen. On myös toinen, salaisempi syy - rakkaus. Augusto saa tietää, että hänen nuoruudenrakastettunsa Lenan puoliso on kuollut, ja hän lähtee matkaan sydän pakahtumaisillaan, tietäen syöksyvänsä kohti onnea tai onnettomuutta.

Muusikkoystävyksillä on kullakin omat kipupisteensä, Auguston elämää varjostaa isättömyys. Hän on äitinsä ja Eurooppaa kiertäneen skandinaavisen perhostutkijan lyhyen rakkauden hedelmä, eikä hän ole koskaan nähnyt isäänsä muuten kuin valokuvassa, jossa tämä on yllätetty työskentelemästä señhor Rafaelin pihalla.

Minä rakennan isäni pienistä muruista, valokuvasta, hänen otsarypyistään, hänen hiustensa lumesta, kultaisesta kellosta, joka putosi hänen taskustaan, tummista liiveistään, jotka unohtuivat isoisäni Manuelin taloon. August Kalm taisi olla hieman hajamielinen ja unohdella asioita. Ei siis ole ihme, että hän unohti minut, eihän minusta ollut silloin vielä tietoakaan.

Paluu kotikylään tuo mukanaan yllättäviä tilanteita, unohdettuja salaisuuksia ja vanhoja asioita, jotka eivät jätä rauhaan ennen kuin tulevat selvitetyiksi.


Aloitan toteamalla, että Tule risteykseen seitsemältä on yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista. Jotain kirjan henkilökohtaisesta merkityksellisyydestä kertonee sekin, että luin sen kahdesti reilun kuukauden sisällä (ja kirjoiteltuani sitaatteja tähän tekstiin mieleni tekisi alkaa lukea kirjaa taas uudestaan). Lukukokemus olikin niin intiimi, että kirjasta kirjoittaminen tuntuu miltei mahdottomalta tehtävältä. No, yritän kuitenkin. :)

Risteys vie lukijansa Lissabonin kapeille kujille ja vanhan kalastajakylän uneliaaseen tunnelmaan, jossa tuoksuu suolainen meri, paistettu kala ja malvanvärinen pöly. Sen sivuilla soi haikeankaunis fado, ja koko pieni teos onkin kuin rakkauslaulu Portugalille. Kuten Haahtelan kirjoissa yleensäkin, tässäkin tuntuu pohjalla melankolinen pohjavire, mutta sitä keventää lempeä lämpö, värit haalistava aurinko, ja sellainen ihmisen pohjimmainen hyväntahtoisuus, joka tuntuu miellyttävältä kuin yllättävä halaus. Tule risteykseen seitsemältä on pakahduttavan lumoava pieni romaani, jonka kieli ja kerronta on niin kaunista, että sen lukeminen tekee melkein kipeää jossain sydämen tienoilla. Tämä teos on pieni pala täydellisyyttä.

Pedro sanoo kirjoittavansa maailman kauneinta kappaletta. Hän on kirjoittanut sitä kauan ja miettii saako sitä koskaan valmiiksi. Mikä tekee siitä maailman kauneimman, saatatte kysyä, enkä minä totta puhuen osaa vastata. Ehkä se on usko siihen, että se on maailman kaunein, tai ehkä Pedro huijaa meitä, eikä mitään kappaletta olekaan. Kysyin kerran Pedrolta, että minkälainen se sitten olisi, maailman kaunein kappale? Hän sanoi sen olevan sellainen, että Fernando putoaa tuolilta ja kaikki Portugalin naiset muuttuvat villihevosen varsoiksi, miehet syleilevät maataan, itkevät ja lempivät vaimojaan niittyjen kultaisessa valossa.

Risteyksessä kuvat lipuvat lukijan eteen kuin hivenen seepiansävyisessä mykkäfilmissä. Kirjan kauniin viipyilevä tunnelma saa minut kaipaamaan portugalilaiseen hämyiseen iltaan, pieneen kuppilaan, jossa voisin nautiskella pienen lasillisen hyvää portviiniä ja kuunnella haikeaa fadoa. Se saa minut kuulemaan meren kohinan ja itkevän kitaran, näkemään kukkivat bougainvillet ja tuntemaan paljaiden jalkojeni alla malvanpunaisen mullan. Tämän harvinaisen kirjallisen helmen haluaisin mustasukkaisesti pitää vain itselläni, mutta en tee sitä, vaan kehotan: lukekaa tämä kirja! Nouskaa rämisevän Volkswagenin kyytiin Portugalin pölyisille teille, antakaa Auguston, Josén, Pedron, Fernandon ja Inêksen kertoa teille tarinansa, ja lumoutukaa! Niin minä tein, ja niin ovat tehneet myös Pekka ja Joana.

On päiviä, jotka nousevat päivien rikkonaisesta virrasta ja saavat elämän näyttämään kirkkaalta ja puhtaalta, levittäytyvät eteemme kuin mykkien laivojen maisemat. Me uneksimme noiden päivien valosta ja ilosta, joka tulvii mieleemme ja se on kuin lapsen iloa, eikä mikään ole niin autuasta kuin lapsen ilo.

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Portugali

Kommentit

  1. No nyt minä tahdon Lissaboniin, siis Haahtelan Lissaboniin.

    Voi Sara minkä teit, ihana teksti ja kiitos että kuitenkin jaoit sen kanssamme <3

    VastaaPoista
  2. Siis en sano nyt kyllä muuta kuin että...WAU!

    VastaaPoista
  3. Voi ei, tämähän täytyy lukea ensi tilassa! Niin kuin tietysti kaikki Haahtelat, mutta tämä kuulosti kuvailemanasi kyllä aivan erityisen viehkolta. Iih. <3

    VastaaPoista
  4. Ihania olette! <3 Kiitos kommenteistanne, nyt ehkä hymyilen loppupäivän. :)

    Ja Pekka, <3. Jännitin ehkä eniten sinun mielipidettäsi kirjoituksestani, koska olet lukenut Risteyksen moneen kertaan ja se on sinullekin niin rakas. Olemme kirjasta siis ilmeisen samaa mieltä. :)

    VastaaPoista
  5. Sara, miten olisin voinut olla kirjoituksestasi mitään muuta mieltä, en olisi ikimaailmassa osannut itse kirjoittaa näin kauniisti! Sanasi lisäsivät rakkauttani tätä kirjaa kohtaan ja tekivät taas sellaisen olon, että haluaisin lukea sen heti uudestaan. :)

    VastaaPoista
  6. Pekka, nyt on minun vuoroni olla sanaton. <3
    Kiitos. :)

    VastaaPoista
  7. Hei!
    Minäkin rakastin tätä. "Pieni pala täydellisyyttä" kuulostaa juurikin sille, mitä ajattelin tästä. Tai pieni pala kultaa. Ja nyt miekin haluan lukea tämän uudelleen! :)

    VastaaPoista
  8. Pakko lukea tämä ihan pian, heti! Upeasti kirjoitat tästä, pakko siis olla hieno kirja. Kiitos:)

    VastaaPoista
  9. Voi että, Sara. <3 Minä tiesin jo aikaisemminkin, että tämä kirja on ihana. Mutta nyt tiedän, ilman minkäänlaista liioittelua, että tulen rakastamaan tätä.

    En nimittäin ole vielä tätä kirjaa lukenut. Olen koettanut etsiä kirjaa mm. nettiantikvariaateista, mutta en ole löytänyt. Nyt sinun kirjoituksesi jälkeen ei varmaan auta kuin varata kirjastosta.

    Ja taidan nyt viikonloppuna lukea hieman omaksi lohdutuksekseni (johtuen yhdestä oman elämän asiasta) erään toisen minulle vielä uuden Haahtelan kirjan.

    <3

    VastaaPoista
  10. Olipa ihana lukea tunnelmiasi tästä, itseltäni vielä lukemattomasta Haahtelasta. Ja millaista kaunista keskusteluakin täällä käydään <3

    VastaaPoista
  11. Sara, sinähän kirjoitat kuin säveltäisit: Upeaa♥

    VastaaPoista
  12. Tätä ei tosiaan ole kovin helppo löytää. Kaikkia muita Haahteloita on näkynyt divareissa silloin tällöin, mutta Risteyksen olen nähnyt vain kerran, silloin kun ostin omani helmikuussa 2009. Jos joskus löydän toisen, ihan takuulla korjaan sen talteen ja toimitan jollekulle tarvitsevalle. Onneksi on kuitenkin kirjasto!

    VastaaPoista
  13. Milla, toden totta, Tule risteykseen seitsemältä on kyllä melkoinen kultakimpale. <3 :)

    Sanna, kiitos kauniista sanoistasi! <3

    Katja, en usko että kukaan voisi olla vähintään ihastumatta tähän kirjaan. Haahtela kirjoittaa jumalaisen kaunista kotimaista proosaa, ja tässä teoksessa mies on minusta parhaimmillaan. <3
    --
    Ja kuten toisaalla jo juttelimme, minullakaan ei ole tätä kirjaa omana, vaikka kovasti haluaisin. Toisaalta ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua tällaisesta helmestä luopua. Pitää vain sitkeästi jatkaa metsästystä, höh.
    --
    Ja luimme sitten tosiaan saman kirjan, hassua. :D <3 Kun luin kommenttisi ensimmäisen kerran, ymmärsin epähuomiossa sinun lukevan juuri tämän Risteyksen. :) (Ja vaikka en tiedä mistä on kysymys, lähetän sinne halauksen! <3)

    VastaaPoista
  14. Maria, kiitos! <3 Ja niinpä, luin näitä ihania kommentteja yövuoron jälkeen, enkä ollut malttaa mennä nukkumaan (aamuvalvominen tosi kostautui seuraavana yönä... :).

    Leena, enpäs nyt muuta sano kuin <3!
    :)

    Pekka, ei todellakaan ole! Olen kolunnut kaikki mahdolliset nettiantikvariaatit ja huuto.netit, kirppareita ja divareita, eikä missään ole yhtään kappaletta. :( Lähestyin jo kustantajaakin uusintapainoksen toivossa, mutta semmoistakaan ei ole kuulemma tällä tietoa tulossa. Voi, jos joskus löydät kappaleen Risteystä, ota talteen, tarvitsevia löytyy kyllä!! (Onneksi minulla ei ole yhtään nyt oma lehmä ojassa... ;)

    VastaaPoista
  15. Sara, tällä jutulla olet ilman muuta ansainnut ensimmäisen vastaan tulevan kappaleen Risteystä. :) Ja seuraava sitten Katjalle. Pakkohan tämän nyt on ennen pitkää jostain löytyä! Tai sitten perustetaan adressi uudelleenjulkaisun puolesta – jos kerran Perhoskerääjä jälki-ilmestyi pokkarina, miksei tämäkin?

    VastaaPoista
  16. Kiitos Pekka, ihanasti ajateltu! <3 Ja olen sitä mieltä että kaikki vanhemmat Haahtelan kirjat voisi uudelleenjulkaista! (Etsin kovakantisina myös Kaksi kertaa kadonnutta, Perhoskerääjää ja Lumipäiväkirjaa :).

    VastaaPoista
  17. Täytyy pitää mielessä! Kaksi kertaa kadonnutta etsin itse vuoden ajan, ennen kuin löysin sen Turusta. Sen jälkeen olen sitten nähnyt kolme muutakin yksilöä, joista yhden ostin arvontaani varten ja toisen diilasin kaverille, mutta kolmas pääsi pakoon. :) Perhoskerääjä ja Lumipäiväkirja on tullut molemmat bongattua useaan otteeseen, eiköhän niitä edelleenkin ole liikkeellä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit