Nora Roberts: Jotain uutta

Nora Roberts: Jotain uutta (Gummerus, 2010. 336 sivua. Alkuteos Vision in White, 2009. Suomentanut Heli Naski.)

Tämä Robertsin uusi neliosainen Morsius-sarja kertoo neljästä lapsuudenystävästä ja heidän elämästään connecticutilaisessa pikkukaupungissa. Mackenzie eli Mac on häävalokuvaaja, Emma floristi, Laurel kondiittori ja Parker hääsuunnittelija, firman pomo ja sukukartanon omistaja. Yhdessä he pyörittävät menestyvää Kartanohäät-nimistä yritystä Brownin kartanossa ja järjestävät upeita ja yksilöllisiä häitä vaativille nuorille pareille. Menestyksestään huolimatta naisilla ei ole ollut onnea rakkaudessa, vaan kaikki neljä ovat sinkkuja. Tämä sarjan ensimmäinen kirja kertoo ammattivalokuvaaja Macin tarinan. Naisen isä on hylännyt hänet tytön ollessa 4-vuotias, ja Macin äiti puolestaan on vastuuton ja pinnallisen itsekeskeinen miesten suurkuluttaja joka maksattaa tyttärellään kylpylälomansa ja Floridan matkansa. Mac on huono luottamaan miehiin ja pelkää heittäytyä vakavaan ihmissuhteeseen. Eräitä häitä suunnitellessaan hän törmää sympaattiseen Carteriin joka on paitsi morsiamen veli, myös Macin vanha lukiokaveri. Mies on fiksu ja tasapainoisen oloinen lukion äidinkielenopettaja, mutta ei yhtään Macin tyyppiä. Kuten voi arvata, pari rakastuu, mutta Macin henkilökohtaiset ongelmat luovat suhteeseen omat hankaluutensa.

Nora Roberts on nimi johon törmää kaikkialla, kirjakauppojen ja kirjastojen romantiikka-, fantasia- ja dekkarihyllyillä. En kuitenkaan ole koskaan lukenut yhtään Robertsin kirjaa ja on myönnettävä että minulla on ollut kirjailijaa kohtaan melkoisia ennakkoasenteita jo ihan sen perusteella miten paljon nainen on uransa aikana julkaissut. Luettuani tämän kirjan takakannen ajattelin kuitenkin antaa Robertsille mahdollisuuden, ja otin kirjan matkalle mukaan lentokonelukemiseksi. Kirjan juonessa minua viehätti etukäteen lähinnä kaksi asiaa: hääteema (häät ovat aina kivoja) ja se seikka että kirjan päähenkilö oli valokuvaaja (valokuvaus = parhautta!).

Olihan tämä kirja romanttista hömppää isolla hoolla, mutta kaikkiaan kuitenkin tämä ensikosketus Robertsin tuotantoon oli yllättävän positiivinen! Tarina oli varsin ennalta-arvattava eikä juurikaan tarjoillut yllätyksiä, ja kirja oli varsin perussettiä romanttisten kirjojen kategoriassa, mutta kuitenkin kaikesta huolimatta tarinan luki mielellään ja siitä jäi positiivinen hyvä mieli. Teksti oli sujuvaa ja kirja oli nopealukuinen, eikä romantiikka ollut liian siirappista vaan juuri sopivan kutkuttavaa. Päähenkilöistä Macin hahmo tuntui jotenkin ohuelta ja ristiriitaiselta, mutta Carter puolestaan oli uskottava, moniulotteinen ja kaikessa kömpelyydessään ja epävarmuudessaan sympaattinen. Oli myös mukavaa ettei tarinan miespäähenkilö ollut stereotyyppisen komea, lihaksikas pelimies, vaan herkkä älykkö, laiha silmälasipäinen nörtti josta kuitenkin löytyi yllättävää charmia ja miehekkyyttä. Tästä kirjasta jäi niin hyvä mieli että päätin lukea heti perään sarjan toisen osan vaikka samanaikaisesti minulla oli kesken pari muutakin kirjaa.

Lopuksi on ihan pakko mainostaa ja esitellä hieno nuori suomalainen häävalokuvaaja, jonka töitä ihailen suunnattoman paljon: Johanna Hietanen . Tässä myös naisen vanha blogi jota ei enää päivitetä, sieltä löytyy aivan uskomattoman upeita kuvia. Arvostan valokuvausta ehkä jopa eniten kaikista taiteenlajeista, ja nämä Johannan kuvat ovat parhaimmillaan silkkaa taidetta. Voi kunpa joskus oppisin itse kuvaamaan edes murto-osaksi noin upeita, laadukkaita kuvia, joissa valot, värit ja asetelmat ovat täydellisen sopusoinnussa keskenään, ja tunne välittyy katsojalle juuri sellaisena kuin se on. <3