tiistai 29. maaliskuuta 2011

Nora Roberts: Jotain vanhaa


Nora Roberts: Jotain vanhaa (Gummerus, 2010. 331 sivua. Alkuteos Bed of Roses, 2009.)

Tämä kirja on Robertsin Morsius-sarjan toinen osa. Tällä kertaa pääosassa on floristi Emma Grant, parantumaton romantikko joka haaveilee romanttisista hetkistä kuutamon valaisemassa puutarhassa, kosinnasta, häistä, omasta perheestä ja ikuisesta onnesta. Emma on meksikolaisten sukujuuriensa ansiosta tumma kaunotar joka vetää miehiä puoleensa kuin kärpäsiä, mutta nainen ei ole kuitenkaan vielä onnistunut löytämään Sitä Oikeaa. Emma on ollut vuosia salaa ihastunut ystäväänsä Jackiin, mutta mies ei ole yhtään sitoutuvaa tyyppiä. No, pari tietenkin löytää toisensa ja pienen takkuilun jälkeen Emma ja Jack huomaavat olevansa luodut toisilleen.

Tämänkaltainen romanttinen hömppä on selkeästi totaalisen aliarvostettu genre! Vai onko se aliarvostus vain minun päässäni..? :) Teininä, kun olin siirtymässä nuortenkirjojen parista aikuisten kirjallisuuteen, ahmin romantiikannälässäni Danielle Steelin kirjoja ja ajattelin niiden olevan ihan uskomattoman hyviä! Nykyisin kun luen Steeliä (mitä tapahtuu äärettömän harvoin ja silloinkin hetkellisessä mielenhäiriössä...), tunnen lähinnä myötähäpeää siitä että eihän se nainen osaa oikeasti kirjoittaa ollenkaan. Steelin kirjoissa sama juoni toistuu vain vähäisin variaatioin, teksti on sekavaa, ensimmäiset sata sivua henkilöitä kuvaillaan niin juurta jaksaen ja yksinkertaistaen että tulee olo kuin lukijaa pidettäisiin vähä-älyisenä, ja kirjojen romantiikkaosuudetkin ovat lähinnä nolostuttavia ja kömpelöitä. Kiitos Danielle Steelin, en juurikaan koskaan lue tämäntyylistä kirjallisuutta, vaikka muuten ns. viihdekirjallisuuden ystävä olenkin, ja itse aivan parantumaton romantikko. MUTTA. Nyt olen puolivahingossa löytänyt Nora Robertsin, ja voi pojat, olen totisesti iloinen siitä! :)

Kirjan juoni kuulostaa ällöttävän siirappiselle, mutta uskokaa tai älkää, tarina itsessään ei ole sellainen. Robertsin kirjojen romantiikka on lempeää, pehmeää, miellyttävää ja uskottavaa. Se tuntuu samanlaiselta kuin yllättävä ensisuudelma tai illan viimeinen hidas komean tuntemattoman kanssa jossain hämyisessä, tyylikkäässä paikassa. Se on tyylikästä olematta kuitenkaan tylsää, ja kuitenkin viehättävällä tavalla arkista. Tosin täytyy todeta että jos ei erityisemmin pidä romanttisesta kirjallisuudesta, näillä kirjoilla tuskin on sellaiselle lukijalle paljoakaan annettavaa. Tarina itsessään on toki totaalisen ennalta-arvattava, mutta näissä kirjoissa se ei vain oikeasti haittaa yhtään. Ja tästä kirjasta pystyi jo lukemaan rivien välistä kenestä tulee parit kolmannessa ja neljännessä osassa, mutta sekään ei haittaa, vaan aion todellakin lukea koko sarjan ja nauttia jokaisesta kirjasta. :)

Pidin tämän sarjan ensimmäisestä kirjasta, mutta tämä toinen osa vasta olikin mieleeni! Tykkään kovasti lukea hyviä kirjasarjoja; toisesta osasta lähtien kirjan maailmaan voi vain sukeltaa suinpäin, ja yleensä uutta kirjaa aloittaessa tapahtuva henkilöihin tutustuminen ja olosuhteiden ja tapahtumapaikkojen vähittäinen hahmottaminen, ja kaikenlainen alkukankeus jää välistä kun kaikki on jo tuttua ja tarina jatkuu suurin piirtein siitä mihin edellinen jäi. Tässä toisessa kirjassa jo ennestään tuttuihin henkilöhahmoihin tuli uutta syvyyttä, ja varsinkin näiden neljän naisen luja ystävyys alkoi syvyydessään hahmottua ja onnistui jopa liikuttamaan minua.

Rakastan kukkia ja olen joskus puolivakavissani haaveillut floristin ammatista. Kukat ja kasvit ovat myös valokuvatessani yksiä suosikkiaiheitani. Tässä kirjassa nautin romantiikan lisäksi myös hetkistä jolloin Emma sitoi kimppuja ja esikäsitteli kukkia. Monesti niissä hetkissä myös tunnelma oli nautinnollisen lämmin ja hienosti kuvailtu; Emman hiukset ryöppyävänä sotkuisena nutturana, kupissa kahvia ja taustalla Norah Jonesin soulia. Oih!


Pidin kovasti tästä kirjasta, mutta lopuksi kuitenkin kritiikkiä kustantamolle. En aina ymmärrä suomalaisten kustantamoiden kansikuvavalintoja! Hyvä esimerkki on yksi lempikirjailijoistani, Jane Green, jonka kirjojen suomennoksissa on niin jäätävät kannet etten pelkästään niiden perusteella edes harkitsisi lukevani naisen kirjoja (onneksi on kirjablogit, joista olen aikanaan löytänyt esimerkiksi juuri Jane Greenin, joka on oikeasti mainio kirjailija!). Mielestäni tämän Morsius-sarjan ensimmäisen kirjan kansi oli vielä ihan ok, mutta tämä Gummeruksen kannen valju ja sliipattu kuva ei sovi tähän toiseen kirjaan ollenkaan. Nainen ei ole yhtään sen näköinen, millaiseksi Emma kuvaillaan: Emma on meksikolaisen äidin ja amerikkalaisen isän tytär, ruskeasilmäinen nainen jolla on pitkät, paksut ruskeat hiukset. Lisäksi hän on naisellisen kurvikas, toisin kuin kirjan kannessa oleva laiheliini. USAssa ja Britanniassa kirjalla on paljon paremmat kansikuvat, kansissa on kauniit aiheeseen liittyvät valokuvat, jotka kuitenkin jättävät lukijan mielikuvitukselle tilaa kuvitella päähenkilö mieluisekseen.


Tämän kirjan suomennos tuntui paikoitellen olevan ehkä hivenen tönkkö, mutta tarina itsessään oli niin hyvä että kenties joskus luen tämän uudestaan alkuperäiskielellä. :)

12 kommenttia:

  1. Hmm, kokeile Jude Deverauxia, jos et ole vielä lukenut ja jos skotit kiinnostavat, niin erityisesti suosittelen Ylämaa-sarjaa.

    VastaaPoista
  2. Skotlanti ja skotit kiinnostavat kyllä aivan erityisen paljon! Hmmm, Jude Deveraux... Olen kyllä nähnyt naisen kirjoja kirjastossa mutta koska olen jostain syystä päässäni sijoittanut hänet samaan kastiin Danielle Steelin kanssa, en ole koskaan lukenut yhtään naisen kirjaa, tai varmaankaan edes lukenut takakantta yhdestäkään kirjasta. :) Voisin kyllä seuraavalla kirjastoreissulla katsoa kirjoja vähän sillä silmällä, jos ei muuten niin Skotlannin takia. Kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista
  3. Itse en ole Steeliä koskaan lukenut.. tai ehkä yhden kirjan, koska vaikutelma on niin pitkästyttävä, mutta Robertsin kanssa Deveraux menee melkein samaan kastiin. Paitsi että kirjat sijoittuvat usein menneisyyteen ja Skotlantiin. Voisin veikata, että jos pitää Diana Gabaldonin kirjoista, niin Ylämaa-sarja voisi sytyttää, tosin lyhyempänä sarjana : )

    Ps. Jokunen Deverauxinkin kirja on vain pettymys, yleensä mitä vanhemmat kannet, sitä parempi kirja : D

    VastaaPoista
  4. No nyt sait kyllä kiinnostumaan, historia, romantiikka ja Skotlanti = toimii! Taidanpas lainata seuraavalla kirjastoreissulla yhden Deverauxin kirja ja kokeilla! :)

    VastaaPoista
  5. Nämä ovat paljon parempia enkuksi ;) suomennettu kiireessä, koska toi neljäs osa julkaistiin enkuksi vasta viime marraskuussa eli tuo kakkososakin on muistaakseni julkaistu toissa vuonna.
    Suosittelen lämpimästi Robertsin muutakin tuotantoa mm. Revontulet, Angell Fall(en muista suomennoksen nimeä) ja Chesapeake Bay Saga ovat hyviä. Alkupäänhän tuotanto on enemmän suunnattu ns. "harlekiinilukijakunnalle" mutta viihdyttäviä silti, tosin osassa suomennoksissa noista on lyhennelty tarinaa :/

    Toinen hyvin samassa sarjassa painiva kirjailija suosikkini on Linda Howards mm. Vapaata riistaa ja Täydellinen mies ovat hyviä. Muitakin löytyy ja enkuksi löytyy vielä enemmän, aika nihkeesti ovat suomentaneet näitä..

    Tulipa pitkä kommentti, mutta nyt eksyin tänne toisen blogin kautta ja varmasti tulen seuraamaan tätä jatkossakin :)

    VastaaPoista
  6. Katinka, niin vähän arvelinkin. :) Suomennos tosiaan tuntui paikoitellen melko tönköltä, kävi mielessäni että alkuperäiskielellä teksti on varmasti paljon sujuvampaa. Näiden kirjojen perusteella minulle on kuitenkin muodostunut niin positiivinen kuva Robertsin tuotannosta että tulen varmasti lukemaan lisääkin hänen teoksiaan. :) Minulla on itse asiassa kirjastosta lainassa romaani nimeltä Tribute, jonka ajattelin lukea aakkoshaasteen tiimoilta (siis englanniksi). Oletko lukenut kyseistä kirjaa?

    Linda Howards? Hänestä en taida olla ikinä kuullutkaan! Kiitos vinkistä, pitääkin kirjastossa vähän katsella naisen kirjoja sillä silmällä! :)

    Niin, ja lämpimästi tervetuloa blogiini! :)

    VastaaPoista
  7. Eksyinpä sivuillesi ja ilahduin löytäessäni samanlaisia ajatuksia kuin itselläni. Olen lukenut Robertsin kirjoja jo monia vuosia ja aikamoinen kasa niitä kirjanhyllystäkin löytyy. Ja vaikka juoni on aina hyvinkin ennalta arvattava, kuten sanoitkin, jostain syystä niitä on silti ihana ahmia. Yhdyn sanoihisi, että tästä sarjasta tämä toinen kirja oli paljon parempi kuin ensimmäinen. Melkein tuli lopussa kyyneliä vieritettyä :)

    Kuin myös suosittelen sinulle Deverauxin kirjoja! Aivan loistavia! Ja todellakin vanhemmasta päästä, sitä parempia. Yleensä niiden juoni ei ole niin ennalta arvattava kuin Robertsin. Viimeisen vuoden aikana olen myös lukenut Gabaldonin Ylämaa-sarjaa. Aivan ihania kirjoja, tosin todella pitkiä kirjoja (mutta sehän vaan plussaa) ja ei ehkä niin romanttisia kuin nämä Robertsin kirjat.

    VastaaPoista
  8. Kivaa että eksyit tänne, Heli! :) Tervetuloa!

    Oletko jo lukenut sarjan kolmannen suomennoksen? Ja luetko Robertsia ylipäänsä suomeksi vai englanniksi?

    Olen kyllä ollut tosi iloinen että olen vihdoin ja viimein löytänyt nämä Robertsin kirjat. Silloin tällöin on tosi mukavaa lukea romanttista viihdettä ja Robertsilta löytyy aika kasa luettavaa. :) Deverauxin kirjoista olen nyt myös todella kiinnostunut, aion todellakin kirjastossa tutustua hänen teoksiinsa! Ja Gabaldon onkin ehdottomasti yksi suurimpia suosikkejani. <3

    VastaaPoista
  9. En ole vielä ehtinyt kolmatta kirjaa lukemaan. Luen niitä suomeksi. Englanniksi voisi kyllä joskus kokeilla.

    Gabaldon on kyllä aivan huippu! Ei millään jaksaisi odottaa viimeistä osaa Ylämaa-sarjaan :)

    VastaaPoista
  10. Tanjakin heittää lusikkansa soppaan...

    ihana logi siulla täällä ja mukava lukea muidenkin ajatuksia ja vinkkejä luettavaksi. itselläni paha tapa hamstrata kirjat omiksi, koska ne tulee kuitenkin luettu 5 - 10 kertaa uudelleen.

    taitaa lähes kaikki suomennetut Robertsit löytyä kirjahyllystä sekä hajakappaleita englanniksikin.

    kaikki julkaistut kolme osaa nauttien luettu ja neljättä odotellen...ja niin se vaan on, että vaikka kirjan lopun lähes ennalta arvaa, niin Roberts kyllä tietää kuinka lukijansa koukuttaa.

    luettu ja hankittu on nipuittain muidenkin mainitsemienne kirjailijoiden teoksia, Deveraux vaihtelevasti ok, Howards todellakin mahtava, Gabaldonilta tosin luettu vasta Lordi John jatkoineen, joka oli todellakin hyvä ja suositeltava, joten taidanpa heittäytyä tuon ylämään sarjankin lumoihin, kiitos vinkista!

    ...mutta kokeilkaas Evanovichia, kutkuttaa nauruhermoa romantiikan ja näennäisen jännityksen lisäksi, ei paha!!!

    lukuiloa kaikille kirja-ahmateille :)

    VastaaPoista
  11. Tanja, mukavaa kun kommentoit, lämpimästi tervetuloa blogini pariin! :) Ja kiitos kehuista!! <3

    Ohhoh, sinä oletkin varsinainen himolukija! Minulla ovat aika harvassa ne kirjat jotka olen lukenut moneen kertaan, en malta lukea jo tuttuja kirjoja uudestaan, kun on niin paljon uusia lukemattomia kirjoja... :) Tosin tämän kevään aikana on alkanut tehdä mieli lukea useampaakin jo luettua kirjaa uudelleen, kun edellisestä lukukerrasta on jo niin kauan aikaa ja haluaisin palauttaa hyvät kirjat paremmin mieleeni.

    Minullakin on Morsius-sarjan kolmas osa nyt lukupinossa, sain sen kirjaston varausjonosta hiljattain. Tämä sarja on kyllä ehdottomasti ollut mieleeni, pitää lukea lisääkin Robertsia tämän sarjan jälkeen!

    Deverauxiin olisi tarkoitus tutustua nyt kesän aikana, Howardskin kiinnostaa, ja Evanovichin ensimmäistä kirjaa olen koittanut metsästää kirjastosta viime viikkoina. Kun saan sen jossain kohtaa käsiini, ihan varmasti luen heti! :)

    Lukuiloa sinunkin kesääsi! :)

    VastaaPoista
  12. Heippa!

    Eksyin itseasiassa Kuuba-postauksesi johdosta blogiisi, ja täältähän löytyy vaikka mitä muutakin mielenkiintoista! Olemme mieheni kanssa lähdössä Kuubaan häämatkalle, joten oli todella mielenkiintoista lukea kirjoitustasi aiheesta. Saatanpa ostaa tuon mainitsemaso Cecilia Samartin: Nora & Alicia -kirjankin matkalukemiseksi :)

    Matkustamisesta pääsenkin toiseen lempiaiheeseeni, eli lukemiseen! Olen ennen kaikkea valtava Nora Roberts -fani, ja kahta uusinta lukuunottamatta omistan kaikki hänen suomennetut kirjansa. Harlekiini-tyyppisiä pikkupokkareita en omista, mutta nuo kirjat, voi että! Teiniäikäisenä luin ensimmäisen kerran Robertsin kirjan, ja se vei täysin mukanaan. Nyt olen lukenut kyseisen Perintönä maa ja taivas -kirjan lähes parikymmentä kertaa. Olen eri meiltä, kuin aiemmin krijoitanut kommentoija, mielestäni nimenomaan vanhat kirjat ovat parempia kuin uudet. Vanhoissa kirjoissa on mukana myös ripaus rikosta ja jännitystä, mikä ei ole yhtään haitaksi. Suosittelen lämpimästi lukemaan nimenomaan tuon mainitsemani kirjan, kuin myös esimerkiksi Rehellinen petos ja Vaarallinen turvapaikka (hauskoja sanaleikkejä nimien suomennoksissa).

    Oli hauska lukea myös Jude Deverauxista, koska Robertsin ja suosittelijoiden kautta löysin myös hänet. Ja nimenomaan tuon Ylämaa-sarjan, joka on loistava. Varsinkin tällaiselle romantiikkaaddiktille :)

    Kiitos mukavasta blogista, täytyypä käydä katsomassa uudempiakin kirjoituksiasi!

    --Anniina

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...