Joel Haahtela: Elena

Joel Haahtela: Elena (Otavan äänikirja, 2004. Lukija Petteri Hynönen, kesto 2 h 15 min. Alkuteos Otava, 2003.)

Mies istuu puistossa, hänen kaikki ajatuksensa täyttää kaunis nuori nainen, Elena. Mies näkee naisen puistossa miltei joka aamu kun tämä kävelee miehen ohi. Kesällä nainen katoaa. Mies selvittää missä tämä asuu, seuraa häntä. Mies odottaa iltaisin kadulla Elenan asunnon ikkunan alla että näkisi tämän. Lopulta mies tapaa Elenan kahvilassa ja pääsee puhumaan hänen kanssaan. Tarinan kertoja on mies itse. Hänen nimeään ei kerrota, eikä kaupunkia missä kaikki tapahtuu. Mies voisi olla kuka tahansa, kaikki voisi tapahtua missä tahansa.

Tarinan alkuvaiheilla mies pakkomielteineen tuntui minusta hivenen vastenmieliseltä ja ahdistavalta, mutta kuitenkin mielenkiintoiselta. Miehen mielenkiinto Elenaan tuntui ajoittain jopa sairaalloiselta. Mutta tarinan edetessä asioihin tuli selvyys, ja kaiken kuulemansa ymmärsi ihan uudella tavalla. Kirjan loppu oli yllättävä, ja muutti koko kirjan pohjavireen erilaiseksi, jätti sopivasti kysymyksiä ja ajatuksia, ja kaikkiaan teki tarinasta herkän ja kauniin.

Kirjan teksti on vähäeleistä ja yksinkertaista, Haahtelan kieli on miellyttävää, minimalistista, korutonta - yksinkertaisuudessaan käsittämättömän kaunista. Kirja on lyhyt mutta jokainen sana on painava, merkityksellinen. Paljoakaan ei tapahdu, mutta kirjan tunnelmat välittyvät kuulijalle tarkkoina ja väkevinä. Kirjan kuuntelemisesta on jo muutama viikko, mutta pystyn silti vieläkin tarkalleen palauttamaan mieleeni tunnelman kesäisessä puistossa, miehen matkalla saaristossa, miehen istuessa kahvilassa Elenan kanssa.

Tämä Haahtelan kirja oli todella positiivinen yllätys! En tiedä olisiko tämä tehnyt yhtä suurta vaikutusta minuun jos olisin lukenut tämän itse, nimittäin lukijan miellyttävä ääni ja hivenen monotoninen lukutyyli tekivät äänikirjan kuuntelemisesta varsin intensiivisen kokemuksen. Tämä oli itse asiassa ensimmäinen kuuntelemani äänikirja, ja pelkäsin etukäteen etten jaksaisi keskittyä kuuntelemaan kirjaa ja että ajatukset lähtisivät helposti harhailemaan muihin asioihin, mutta tämä pelko osoittautui samantien turhaksi, kuuntelin äänikirjan yhden illan aikana samalla puuhastellen kotitöitä. Hiirenhiljaa, keskittyen jokaiseen sanaan ja nyanssiin. :) Haahtelan tekstejä haluan ehdottomasti lukea enemmänkin!

Tällä kirjalla osallistun samalla Satun Viimeinkin -aiheiseen minihaasteeseen.