sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hyväntekeväisyyslukumaraton

Suomalaisissa kirjablogeissa tempaistaan näinä päivinä hyvän asian puolesta. 6.9. alkoi viikon kestävä lukutaitokampanja, jonka aikana bloggaajat keräävät rahaa Suomen Pakolaisavun lukutaitotyöhön. Mistä on siis kysymys?

"Maailmassa on lähes 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista ja vain kolmanneksella lapsista on mahdollisuus käydä koulua. Tämä tarkoittaa sitä, että joka kuudes maailman aikuisista on lukutaidoton. Lukutaito on monelle pakolaiselle ja paluumuuttajalle ensimmäinen askel kohti uutta alkua. Se parantaa suoriutumista arjessa sekä lisää sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia mahdollisuuksia ja edistää elintasoa sekä henkilökohtaiselle että perhetasolla.
Suomen Pakolaisapu järjestää lukutaitokoulutusta pakolaisille ja paluumuuttajille tällä hetkellä Sierra Leonessa, Liberiassa, Ugandassa ja Thaimaassa. Lukutaitoa opetetaan käytännönläheisesti, joten oppilaat eivät opi vain lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan, mutta he saavat samalla tietoa myös hygieniasta, sairauksista, terveellisestä ruokavaliosta, maanviljelystä ja kaupankäynnistä. Näin lukutaidon vaikutukset ovat hyvin laajat."
Lähde: Jelpi.fi

Haluan ilman muuta kantaa myös oman korteni kekoon ja olla mukana tekemässä hyvää. Koska lukutaitoviikko on minulle muuten kiireistä aikaa, päädyin pitämään tänä joutilaana sunnuntaina (joka on muuten sopivasti kansainvälinen lukutaitopäivä!) lukumaratonin hyvän asian puolesta. Täyspitkään kahdenkymmenenneljän tunnin maratoniin en tällä kertaa pysty, mutta reiluun puolikkaaseen kuitenkin: tavoitteenani on lukea aamupäivästä lähtien koko päivän ajan aina nukkumaanmenoon asti, arviolta siis noin neljäntoista tunnin ajan. Tulen pitämään parin koiralenkin ja illalla Sillan päätösjakson mittaisen tauon, mutta muuten aion lukea koko päivän aamusta iltaan ja vähän yöhönkin.

Koska minimilahjoitussumma on viisi euroa, lähden liikkeelle siitä. Jokaisella luetulla kirjalla lisään summaan euron. Tänään luetaankin siis isoja fontteja, väljää taittoa, pientäkin pienempiä pienoisromaaneja, runoja ja sarjakuvia - nyt ei lähdetä tavoittelemaan suurta luettujen sivujen määrää vaan mahdollisimman montaa luettua teosta. :)

Samalla haastan lukijani mukaan tekemään hyvää! Haastan siis juuri sinut lahjoittamaan keräykseen sopivaksi katsomasi summan, lahjoituksen voit tehdä TÄÄLLÄ.
Kampanja kestää 13.9. saakka.

***


No niin, tästä se lähtee. Valitsen yllä olevasta pinosta ensimmäisen kirjan ja aloitan. Valmiina, paikoillasi, lue!

***

Klo 11.02

Valitsin alkuverryttelyksi ja aamukahvin kaveriksi Kyllikki Villan kirjoittaman ja Leena Kumpulaisen kuvittaman pienen muistelmateoksen merilapsuus (LK-kirjat, 2004, 57 sivua). Villa kuvaa siinä kuusikymmenluvulla pienen Saara-tyttärensä kanssa ympäri Eurooppaa, Etelä-Amerikkaa ja Havaijia tekemiään matkoja. Lapsen kanssa matkustaminen ei siihen aikaan ollut tavallista, mutta yksinhuoltajana ja suomentajana Villa teki ratkaisunsa: kun kaukokaipuu iski (oi joi, niin tuttu tunne!), hän lähti matkaan ja otti mukaan sekä tyttärensä että työnsä. Saara on reipas ja sosiaalinen tyttö, ja ahkera lukija jo kuusivuotiaana - hän tarvitsee vankkaa lukemista, ja rahtilaivoilla tyttö kahlaakin läpi kaikkea mahdollista Grimmin saduista suomalaisiin kansansatuihin ja lasten Odysseiaan. Pieni kirjanen on kokoelma katkelmia Villan matkapäiväkirjoista ja valokuvista, Leena Kumpulaisen hienot ja aiheisiin sopivat piirrokset elävöittävät sivuja vielä entisestään. Ihana ja koskettavan kauniisti kirjoitettu kirja, joka tihkuu äidinrakkautta ja suurta intohimoa ja rakkautta mereen ja matkustamiseen. Haluaisin lähteä merelle ja seikkailemaan nyt heti paikalla. Niin, ja rakastan Kyllikki Villaa taas ihan vähän enemmän!

Yöllä herään, laiva keinuu aika lailla.
Kuulen veden loiskahtavan hytissä.
Korkean aallon iskiessä laivan kylkeen ikkunasi
- laivassa sanotaan venttiilin -
raosta on sänkyysi ryöpsähtänyt vettä.
Herää tyttö! Itämerta loiskahti sänkyysi,
kaikki on märkänä.
Heräät ja naurat. Niin alkoi merilapsuus.



***  

Klo 13.59

Jatkoin matkaani rahtilaivoilta rakkaaseen Iso-Britanniaan, kun päivän toiseksi kirjaksi valikoitui Alan Bennettin Epätavallinen lukija (Basam Books, 2008, 115 sivua). Kaunis ja lämmin ilma houkutteli minut ja koiran välillä kolmen vartin lenkille ja juttelin pitkään puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa, mutta nyt kirja on luettu, ja lukukokemus oli ilahduttava, etten jopa sanoisi hilpeä. Kirjan loppupuolella alkoi myös löytyä edelliseltä lukumaratonilta tuttu flow, nyt tuntuu että voisin lukea vaikka kuinka paljon! :)

Bennettin pienoisromaani kertoo siis Iso-Britannian kuningattaresta, jolle kävi kuin useimmille himolukijoille lienee aikanaan käynyt: sattuman kautta hän päätyi kirjastoautoon ja löysi vähitellen lukemisen ihanan maailman. Kuningatar oli lojaali omalle maalleen ja luki lähinnä brittikirjallisuutta, ja teksti oli innostavaa - minunkin tekisi nyt mieleni lukea Henry Jamesia, Sylvia Plathia, Virginia Woolfia ja Ian McEwania. Niin, ja jatkaa Proustin parissa, kuningatar nimittäin luki koko Kadonnutta aikaa etsimässä -jättiteoksen kesälomallaan Balmoralissa. Vau! 

Romaani sisältää lukuisia täsmällisiä huomioita lukemisesta ja kirjallisuudesta, lukiessa mieleni teki kirjoittaa sitaatteja ylös lähes joka toiselta sivulta. Melkein eniten ihastutti ajatus siitä, että lukeminen on lihas, jota kykenee treenaamalla kehittämään. Mainio ajatus, ja niin totta! Tähän loppuun liittämäni sitaatti sopii hyvin juuri tähän päivään ja kampanjaan. Juuri noin sen pitäisi olla: niin kuin kaikki lukijat ovat tasavertaisia, pitäisi jokaisella olla tasavertainen mahdollisuus saada ylipäänsä osata lukea.

  Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen: kirjallisuudessa oli jotain ylevää. Kirjat eivät piitanneet siitä kuka niitä luki vai lukiko kukaan. Kaikki lukijat olivat tasavertaisia, hän itse muiden mukana.

Seuraavaksi taidan lukea sarjakuvaa. Olen juonut mukikaupalla kahvia koko päivän, ja äsken minulla oli kyytipoikana siskontytöltäni eilen saamiani syntisen hyviä ja järjettömän suklaisia mokkapaloja, nam. Normaalisti niin järkevä ruokavalioni on muutenkin tänä viikonloppuna ollut koetuksella, eilen söin pitsaa (ensimmäistä kertaa tänä vuonna, muuten) ja Pyynikin näkötornin maankuulun munkin. Ehkä pitäisikin lukea joku ravitsemusteos tämän lukumaratonin aikana, jotta tulisi taas palattua ruotuun... :) No joo, nyt menen lukemaan!

***

Klo 14.50

Kolmantena teoksena luin ylläkuvatun kirjapinon ulkopuolelta Henri Gylanderin esikoissarjakuva-albumin Unia ja toiveita (Suuri Kurpitsa, 2012, 51 sivua). Albumi sisältää kaksi novellia: Ihan uusi ihminen kertoo kolmevuotiaan Henkan lapsuusmuistoista, ja Kauneudesta puheen ollen puolestaan näyttää, miten aikuinen Henkka löytää elämäänsä rakkauden. Gylander onnistuu vähäeleisellä tyylillään kertomaan isoista asioista, surusta, peloista ja elämänmittaisesta kaipuusta niin, että novellit koskettavat ihan oikeasti, tunne välittyy hyvin lukijalle asti. Piirrosjälki on yksinkertaisella tavalla miellyttävää, ja ruskeiden sävyjen käyttö luo albumille tyylikkään ja yhtenäisen linjan. Jälkimmäinen novelli oli minun silmilleni sävymaailmaltaan liian tumma, huomasin silmieni alkavan nopeasti väsyä. Kaikkiaan pidin kuitenkin albumista paljon.

Muistot. Utuisia kuin unet... mutta aina niin läsnä.
Lapsuus elää ja hengittää minussa niiden kautta, ja yritän olla kiitollinen.
Sillä kaikki, mikä on tapahtunut - sekin, mikä yhä vain sattuu - on saattanut minut tänne.


Seuraavaksi taidan lukea taas jonkin pienoisromaanin. Aurinko kääntyy juuri parvekkeelleni, menen siis ulos lukemaan. Ihana syyskesä!

***

Klo 17.35

Neljänneksi luin kirjastosta bongaamani pienoisromaanin, Heidi Liehun Rakkaus Pariisissa (Sphinx, 2000, 101 sivua). Kirjailija oli minulle ennestään aivan tuntematon nimi, mutta pikaisen googlettelun jälkeen totesin muutaman kirjabloggaajan (esimerkiksi Liisan) kirjoittaneen ainakin naisen runokokoelmasta Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (ihana nimi runokirjalle!). Löysin myös Matti Itkosen artikkelin, jossa kerrottiin tämän pienoisromaanin saaneen aikanaan Hesarissa totaalisen teilaavaa kritiikkiä. Mielenkiintoista. Minua tämän kirjan pariin houkuttelivat sen nimen mukaisesti rakkaus ja etenkin Pariisi.

Rakkaus Pariisissa kertoo suomalaisesta tutkijanaisesta, joka yllättää hillityn ja rauhallisen itsensäkin rakastumalla tulisesti ranskalaiseen mieheen. Ensikohtaaminen tapahtuu elokuvajonossa, ja muutaman viikon tapailun jälkeen nainen huomaa olevansa niin pohjattoman rakastunut, että kaikki muu elämässä menettää merkityksensä. Naisen työ kärsii ja hän tuntee lopulta liittoutuvansa koko muuta maailmaa vastaan saadakseen elää rakkautensa ja intohimonsa syövereissä.

  Silkka ulkoinen viehättyminen satunnaisesti kohdattuun mieheen muutti elämäni sen perustoja myöten. Ei ulkoisesti, vaan sisäisesti. Pariisin himmeästi valaistut kadut ja viettelevät terassit, taiteen kaikkiallinen läsnäolo ja Seinen yli kaareutuvat sillat tuntuivat kaikki viestittävän ihmistä suuremmista päämääristä, joille meidän on alistuttava. Mutta en ollut voinut kuvitella lankeavani niin raskaasti kuin lankesin, enkä tiennyt, mitä intohimo tarkoittaa ennen tuota syyskuuta.

Olin aluksi aivan ihastuksissani, kertomus sisälsi niin paljon kaikkea ihanaa: Seinen rantojen pieniä kahviloita, illallisia Montparnassessa, pähkinäpuita ja lehmuksia, vanhoja rapistuvia pariisilaistaloja, samppanjaa ja calvadosta, taidenäyttelyitä ja autoilua Ranskan maaseudulla. Päähenkilön tunne ja intohimo olivat kuitenkin niin rajua ja kaikennielevää, että aloin vähitellen uupua kirjaan. Kirjan rakkaus ei tuntunut enää kauniilta ja romanttiselta, vaan pakonomaisuudessaan ahdistavalta, se tosin lienee kirjailijan tarkoituskin. Lukemisessa oli välillä pakko pitää taukoa kun kirja tuntui miltei tukahduttavalta, mutta pienen kokkailu- ja  ruokailuhetken (kanaa ja vihanneksia, ja jälkkäriksi taas mokkapala, voih!) sekä koiran kanssa puuhastelun jälkeen tarina alkoi taas maistua, ja lopulta olin lukemaani ihan tyytyväinen. Nyt tuntuu, että tällä pienellä romaanilla saattaa olla yllättävänkin voimakas jälkimaku. Voi olla että joudun vielä kirjoittamaan kirjasta ihan oman juttunsa. Mutta nyt uuden kirjan kimppuun...

***

Klo 18.35

Viidentenä kirjana luin Hanna Haurun keväällä ilmestyneen pienoisromaanin Paperinarujumala (Like, 2013, 95 sivua). Romaani on niin lyhyt että se tuntuu novellilta, ja kappaleet niin torsoja, että kirja oli todella nopea lukea. Mutta pienuudestaan huolimatta kirja on todella vaikuttava; Haurun kieli on kuulasta ja ilmavaa ja kerronta nautittavaa ja tarinan aikakautta (1960-lukua) kauniisti ilmentävää. Romaani kertoo siis kahdesta oululaissiskoksesta, joista vanhempi saa kesken työpäivänsä puhelun Jumalalta. Sisarukset perustavat hurmoksellisen herätysliikkeen, johon liittyy satoja ihmisiä, ja joka herättää valtakunnallista huomiota. Tarina perustuu löyhästi heinoslaiseen herätysliikkeeseen. Tästä kirjasta taidan kirjoittaa jossain vaiheessa ihan oman postauksensa, joten en nyt liitä lainauksia tähän kohtaan.

Haurun kirja oli niin hieno lukukokemus, että nyt taitaa olla pakko pitää pieni teekupin mittainen tuumailu- ja sulattelutauko ennen seuraavaan kirjaan siirtymistä. Viisi kirjaa nyt luettuna, ainakin pari pitää vielä jaksaa! :)

***

Klo 21.20

Kuudenneksi kirjaksi valitsin Cecelia Ahernin pienen teoksen Tyttö peilissä (Gummerus, 2012, 109 sivua). Olen aikoinaan hullaantunut täysin Ahernin romaanista P.S. Rakastan sinua (nokkelampi voisi sen blogini nimestäkin päätellä :D), mutta pettynyt karvaasti sen jälkeen lukemiini Ahernin teoksiin (mitä näitä nyt on ollut, Ihmemaa ainakin ja joku kesken jäänyt, jonka nimeä en edes muista...). Ajattelin antaa tälle pienelle kirjalle mahdollisuuden, sillä haluaisin oikeasti pitää Ahernista, ja tätä kirjaa on muistaakseni joku seuraamani kirjabloggaaja vähän kehunut. Odotukset tätäkään teosta kohtaan eivät kylläkään olleet korkealla. Ja hyvä niin, sillä en tälläkään kertaa saanut lukukokemuksesta oikeastaan mitään irti.

Kirja pitää sisällään kaksi novellia, tarinat Tyttö peilissä ja Muistojentekijä. Ensimmäinen kertoo Lilasta, jonka mummon talon kaikki peilit on peitetty mustalla kankalla. Hääpäivänään Lila poistaa kankaan yhden peilin edestä, ja karmiva syy peilien peittämiseen paljastuu hänelle. Jälkimmäinen novelli puolestaan kertoo vanhasta miehestä, joka on tullut vahingossa keksineeksi laitteen, jolla voi syöttää ihmisen päähän uusia, mukavia muistoja. Novellit ovat tavallaan aikuisten satuja, joista varsinkin ensimmäisessä on pieniä kauhutarinan sävyjä, mutta minulle nämä vain eivät toimineet. Ahernin kerronta oli taaskin makuuni ihan liian imelää ja naiivia, ja ilman tätä lukuhaastetta veikkaan että olisin suosiolla jättänyt kirjan kesken viimeistään ensimmäisen tarinan jälkeen. No, nyt se tuli luettua, mutta opinpahan tästä sen etten enää lyö tahallani päätä seinään. Jätän Ahernin jatkossa muiden luettavaksi (paitsi tuon P.S. Rakastan sinua, siihen palaan varmasti vielä joskus).

Nyt seuraa parin tunnin mittainen tauko, teen koiralenkin, katson Sillan (iik, mitenköhän Sagan ja Martinin käy?!?) ja keitän ruispuolukkapuuroa. Palaan sen jälkeen lukemaan vielä jotakin.

***

Klo 1.05

Koiralenkin ja Sillan päätösjakson jälkeen alkoi yhtäkkiä väsyttää kovasti, ja vaikka olin suunnitellut lukevani vielä Tua Forsströmin runokirjan ja jonkin pienoisromaanin, päädyin lopulta lukemaan Merri Vikin klassikkonuortenromaanin Nolo juttu, Lotta (Karisto, 2006, 4. painos, 151 sivua). Tähän väliin sanottakoon, että haluan ehdottomasti lukea Forsströmin runokirjan rauhassa ja ajan kanssa, selailin nimittäin kokoelman ensimmäisiä sivuja, ja naisen runot ovat hurjan kauniita - juuri sellaisia mitä pitää lukea rauhassa ajan kanssa nautiskellen. Mutta palataan sitten Lottaan.

Nolo juttu, Lotta on Vikin Lotta-sarjan kahdestoista kirja. Lotta on viisitoistavuotias koululainen, jonka elämän täyttävät yhteinen puuhastelu siskojen ja ystävien kanssa, sekä haaveilu keväällä ylioppilaaksi kirjoittavasta Paulista (vaikka eihän Lotta tietenkään ole Pauliin ihastunut, hyvänen aika). Koulussa on ongelmia luokanvalvojan sijaisen kanssa, enkä läksyjen lukukaan oikein maistu. Syyslukukausi on aluillaan, ja eräänä iltana Lotta tekeekin pari tärkeää päätöstä: hän päättää alkaa oikeasti panostaa läksyihin ja toimittaa vanhan ystävänsä Urban-sedän naimisiin. Kaiken kukkuraksi koulun teatterikerholla esitetään syyslomalla näytelmä, jossa Lottakin toki esiintyy. Ja kun ihana Paulkin tulee katsomaan näytelmää, lienee selvää että vilkkaalle ja vähän huolimattomallekin Lotalle alkaa taas sattua ja tapahtua.

Tähän ruotsalaiseen nostalgia-annokseen oli hyvä päättää ilta. Luin lapsuudessani useita Lotta-kirjoja, ja oli ihanaa palata näin vuosien jälkeen sarjan maailmaan. Kirjasta tuli hyvälle tuulelle ja välillä nokkelat juonenkäänteet ja oivallukset saivat hörähtelemään ääneen. Lotasta on vaikeaa olla pitämättä, ja vuosikymmenten takainen Ruotsikin kuulostaa aika lumoavalta. Seuraava sitaatti sai minut hymyilemään, siinä kun alkuyöstä lueskelin tätä kirjaa jo hiljentyneessä kaupungissa.

Kylläpä yöllä oli helppo lukea! Miksi ihmiset eivät aina lukeneet öisin? Nukkuneet alkuillasta ja ruvenneet paahtamaan vasta koko talon hiljennyttyä.

Niinpä. :) Voisin kirjoittaa tästä kirjasta paljon enemmänkin, mutta alan olla niin väsynyt etten ainakaan nyt jaksa.

***

No niin, tämä lukumaraton alkaa olla paketissa. En jaksa enää lukea enempää, enkä aamulla enää ehdi. Tehokasta lukuaikaa oli todellisuudessa arviolta reilut kymmenen tuntia, luin siinä ajassa 679 sivua, josta siis osa runoja ja sarjakuvaa. Sain luettua sunnuntain aikana seuraavat seitsemän teosta:

- Kyllikki Villa & Leena Kumpulainen: merilapsuus (kotimainen muistelma-/runoteos)
- Alan Bennett: Epätavallinen lukija (brittiläinen pienoisromaani)
- Henri Gylander: Unia ja toiveita (kotimainen sarjakuva-albumi)
- Heidi Liehu: Rakkaus Pariisissa (kotimainen pienoisromaani)
- Hanna Hauru: Paperinarujumala (kotimainen pienoisromaani)
- Cecelia Ahern: Tyttö peilissä (irlantilainen novellikokoelma)
- Merri Vik: Nolo juttu, Lotta (ruotsalainen nuortenromaani)

Seitsemän kirjaa, eli seitsemän euroa lisättynä viiden euron lähtösummaan. Siirryn tästä vielä ennen nukkumaanmenoa tekemään oman kahdentoista euron lahjoitukseni Suomen Pakolaisavun keräyssivulle.

Kiitos kaikille tsempanneille ja kommentoinneille! Tämä oli ilo! :)

26 kommenttia:

  1. Mahtavaa yhdistää lukutaitokampanja ja lukumaraton! Lukumaratonfani tykkää.

    Epätavallinen lukija on aika hauska. Ja toivottavasti luet Merri Vikiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kiitos! :)

      Taidankin lukea seuraavaksi tuon Epätavallisen lukijan, olenhan itsekin tänään vähän sellainen...

      Poista
  2. Kiva idea! Minä pelkään, etten ehdi viikon varrella juuri lukea, mutta voisinkin liittyä mukaan kampanjaan tsemppaamalla sinun maratoniasi! Lahjoitan siis keräykseen saman summan kuin mihin sinä maratonillasi päädyt. Onnea matkaan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, jee, ja kiitos! :) Ihan paras tapa tsempata, nyt motivaationi kohosi entistäkin korkeammalle.

      Poista
  3. Ihana lukumaratoonaaja. Epätavalliselle lukijalle ääni täältäkin. Alan myös sponssiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, <3 . Ja iso kiitos! :) Epätavallinen lukija oli ihan mainio kirja, tykkäsin paljon.

      Poista
  4. Onnea maratonille ja aivan mahtava idea maratoonata näin hyvän asian puolesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, kiitos. Tänään on erityisen hyvä päivä maratoonata. :)

      Poista
  5. Hauskaa maratonia! Ja miten mainio ajankohta. Olisinpa ehtinyt minäkin. No, on kivaa olla huoltojoukoissakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kiitos! :) Ja hei, hyvät huoltojoukot ovat kullanarvoinen asia! :)

      Poista
  6. Ihanaa, että olet maratonilla! Kirjasi kuulostavat mielenkiintoisilta. Kyllikki Villan teoksiin pitäisi minunkin tutustua.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiitos! :) Kyllikki Villa on ihana. <3 Ja äsken luin tosi hyvän kirjan, Hanna Haurun Paperinarujumalan. Suosittelen!

      Poista
  7. Sara, sinä olet kyllä ihana! Lukutaitokampanja ja lukumaraton! Kiva, että pidit Paperinarujumalasta. Minäkin pidin, mutta kirja olisi saanut olla pidempi. Epätavallinen lukija alkoi viimeistään nyt kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, hih, kiitos! <3 Itse olet! Minäkin olisin mielelläni lukenut Haurun romaanin pidempänä, mutta toisaalta juuri tuo minimalismi miellytti ja vakuutti. Että voikin osata noin vähällä kertoa noin kokonaisen tarinan. Ja Epätavallinen lukija on mukava kirja, semmoinen sopiva lukujumin purkaja tai välipalakirja. Kannattaa lukea! :)

      Poista
  8. Epätavallinen lukija on mahtava. Ja Paperinarujumala, niin, vaikuttava. Liikuttava. Itkettäväkin. Cecilia Ahern on jännä tapaus: imelistä aiheista ja juonista huolimatta onnistuu usein koskettamaan, mutta koko ajan keikutaan siinä ylimakean ja -tunteellisen ja koskettavan rajalla. Tuota kirjaa en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Epätavallinen lukija oli tosiaan oikein positiivinen yllätys. :) Haurulta tekisi mieli lukea nyt muutakin, ovatkohan kaikki naisen teokset yhtä vakuuttavia? Ja Ahern, huoh. :) P.S. Rakastan sinua on ihana ja elokuvankin olen nähnyt vaikka kuinka monta kertaa, mutta muuten en saa naisen kirjoista irti muuta kuin syvää ärsytystä. Rajalla tosiaan mennään, ja omalla kohdallani olen tainnut aina keikahtaa sinne rajan väärälle puolelle. :D

      Poista
  9. Hieno maraton oli sinulla! Ja voih, tuo Epätavallinen lukija on ollut lukulistalla jo iät ja ajat, koskahan siihen ehtisi. Kiitos kun muistutit mieleen... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, sinä supernopea lukija luet Epätavallisen lukijan yhdessä illassa ja siihen pari kirjaa vielä kiilaksi! :D Mainio kirja se on, kannattaa kyllä lukea!

      Poista
  10. Onnittelut menestyksekkäästä maratonista! Luit tosi mielenkiintoisen kuuloisia kirjoja. Etenkin Villa, Liehu ja Hauru alkoivat kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, kiitos vielä näin jälkijunassa! :) Villaa pitäisi lukea lisää (hän on/oli ihana <3 ) ja Hauruunkin pitää tutustua lisää. Liehukin oli mielenkiintoinen tuttavuus.

      Poista
  11. Uskomaton maraton! Onnittelut! Itse en ehtinyt tähän lukemalla osallistua, lahjoituksen teen!

    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  12. Ihana tempaus! Ja hyvä sinä<3

    Itse en tällä kertaa ehtinyt kampanjaan kuin lahjoittajana (sekä mainostajana), mutta ehkä se innostaa sitten muitakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos! <3 Ja olen iloinen että teit lahjoituksen! :)

      Poista
  13. Peukut täältäkin! Ja kiitos Villa-vinkistä, en muista aiemmin kuulleeni koko kirjasta. Varmaan täydentää kivasti tuoretta Äidin lokikirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, merilapsuus on sinulle (ihanalle runopojalle) sopiva kuin nenä päähän! <3 Lue se!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...