Kesän hyvät ja huonot jutut

Ihanat bloggaajakollegat Maria, Liisa ja Annika kukin haastoivat minut taannoin miettimään kuluneen kesän parhaita ja huonoimpia puolia. Pistin haasteen hetkeksi mietintämyssyyn, mutta nyt voisi olla sopiva aika listata kesän plussia ja miinuksia kera kesäkuvien. Innostuin taas vaihteeksi kuvien suhteen, koittakaa siis kestää taas tämäkin kuvapaljous. :) En muuten haasta ketään, luulen että olen ihan vihoviimeinen, joka tähän haasteeseen vastaa. Jos joku haluaa haasteen tästä napata, olkoon hyvä vaan!

Jokaisen kesän yksi parhaista puolista on tietenkin aina kesäloma, jonka aikana toivottavasti riittää aurinkoa, valoa ja lämpöä. Tänä vuonna ensimmäinen kesälomani oli toukokuun lopulta juhannukselle, ja säät suosivat. Lepäsin, tapasin ystäviä, siivosin (!), lenkkeilin paljon ja kävin kahdesti Turussa. Kakkoskesälomallani olen juuri parhaillaan. Rakastan sekä alkukesää että syyskuuta, ja nautin lomasta eniten juuri näissä kahdessa ajankohdassa.

Kesään kuuluvat tietenkin ihanat kirjat, ja miksei kesäiltoihin elokuvat ja tv-sarjatkin. Alkukesä meni lukemisen suhteen ihan penkin alle, mutta loppukesästä otin vahinkoa takaisin. Kesän parhaat kirjat olivat kotimaisia ja kumpikin vielä suomenruotsalaisia: eniten rakastin tänä kesänä Tove Janssonin teosta Haru, eräs saari (kirjoitan siitä postauksen, kunhan ehdin), sekä Kjell Westön uutuusromaania Kangastus 38. Kesän paras elokuva oli Julie Delpyn ja Ethan Hawken tähdittämä Rakkautta ennen keskiyötä, ja kesän paras tv-sarja oli viime sunnuntaina päättynyt ensimmäinen tuotantokausi huikean hyvästä ruotsalais-tanskalaisesta rikossarjasta Silta.

Yksi tämän kesän iloisimmista asioista on ollut upouuden, ihanan ja rakkaan kummityttöni syntymä kesäkuussa. Elokuisissa ristiäisissä olin Miona-neidin sylikummina ja neiti päätti iloisesti huutaa koko toimituksen ajan kovempaa kuin pappi. :D Miona on nyt siis vasta parikuinen, mutta suunnittelen jo kovasti, miten jokusen vuoden päästä lueskelemme yhdessä kivoja lastenkirjoja. <3 (Kuva lapsen äidin eli parhaan ystäväni luvalla, ja Miona-neiti esiintyy myös äitinsä kosmetiikkablogi Nonnulassa.)

Retket ja matkat kuuluvat aina kesään. Tämän kesän aikana kävin oikeastaan vain ystävieni kanssa Porvoossa, mutta se olikin ihana reissu ja yksi kesän parhaista päivistä. Varsinaisella kesälomareissullani olen vasta nyt, eli terkkuja täältä New Yorkista! :)

Kesään kuuluvat myös herkut, sekä hyvät viinit hyvässä seurassa. Tänä vuonna olen tehnyt jonkinlaisen ruokaremontin (olen jättänyt kokonaan pois esimerkiksi valkoisen riisin, leivän ja pastan), mutta silti olen maistellut kesällä vähän herkkujakin. Ensimmäisen kuvan syntisen hyvällä omenakakulla herkuttelin Porvoossa, toisen kuvan matkalaukkukakkua (työkaverini taidonnäyte!) syötiin Saksaan muuttaneen hollantilaisystäväni läksiäisissä työpaikallamme, ja samaisen ystävän kanssa juotiin myös kesän ensimmäiset roseet. Nam, hyviä olivat kaikki. :)

Liikunnasta saa tavattomasti iloa ympäri vuoden, mutta erityisesti kesällä. Tänä kesänä olen nauttinut eniten pyöräilystä (olen harrastanut sekä ulko- että sisäpyöräilyä vuosikaudet, ja se on ehkä uinnin ohella kaikkein eniten se minun lajini) ja pitkistä lenkeistä koiran kanssa (erityisesti myöhäiset iltalenkit ovat ihania valoisina kesäöinä, varsinkin jos niityillä nousee usvaa...). Uusin ihastukseni on golf, josta olen haaveillut vuosikaudet, ja jota pääsin vihdoin elokuussa kokeilemaan. Haaveilen siitä, että ensi vuonna siitä tulisi uusi harrastukseni!

Ystävät, perhe ja tietenkin ihana koirani ovat aina hirvittävän rakkaita ja tärkeitä, mutta varsinkin tänä kesänä näillä kaikilla on ollut aivan erityisen iso merkitys. Kiitos heidän kesästäni tuli loppujen lopuksi tosi kiva. Pus! <3 

***

Sitten niitä huonoja puolia. Kuluneessa kesässä on kai ollut vain yksi oikeasti huono puoli: MS-tauti -diagnoosi. Enkä kyllä taitaisi olla oma itseni, ellen olisi sitä mieltä että ei sekään nyt niin paha juttu ole. Huonomminkin asiat voisivat aina olla. :)

En päässyt kesäkuukausina reissuun, se harmitti, mutta nyt syksyllä otan vahinkoa takaisin. Lukeakin olisin halunnut tänä kesänä enemmän, mutta jospas luenkin nyt syksyllä sitten tuplasti. Katsotaan. Mutta nyt katse kohti sitä ihan parasta vuodenaikaa (eli syksyä!), ja sen jälkeen onkin hyvä alkaa odottaa jo uutta kesää. (Terveisin nimimerkki Talvenvihaaja :D)