Maria Lang: Pimeä elokuun yö

Maria Lang: Pimeä elokuun yö (Gummerus, 2007. 224 sivua. Alkuteos Mörkögda augustinatt, 1956. Suomentanut Kyllikki Holmquist.)

  En tiedä kenet tai minkä olin valmistautunut kohtaamaan, mutta sen tiedän, etten ainakaan ollut osannut odottaa tätä ehdotonta tyhjyyttä.
  Kuistilla ei ollut ketään, pensaiden välissä sen alapuolella ei liikkunut ketään...
  Voimistuvan pahanolontunteen vallassa tuijotin salaperäiseen pimeään elokuun yöhön.

Äitiyslomalla oleva Puck Bure saa vanhalta Ottie-tädiltään kirjeen, joka sisältää kutsun lähteä viettämään kesää tädin järvenrantahuvilalle Uplannin Rånstaan sillä välin kun täti itse on Espanjassa. Elokuu on kuumimmillaan ja Puck vaihtaa kiitollisena maisemaa pääkaupungin tukahduttavasta ja hautovasta helteestä järven rannalle, rauhallisen maalaiskylän viileään vehreyteen ja Ottie-tädin luumupuiden katveeseen. Puckin mies Einar joutuu jäämään töidensä vuoksi kaupunkiin, mutta naisen mukaan lähtevät nelikuinen Pirpana ja kuusitoistavuotias kotiapulainen Meta.

Mökillä Puck tutustuu nopeasti uusiin naapureihinsa, ja saakin pian kutsun rikkaan Adèle Renmanin ylenpalttisiin rapujuhliin, joissa ravut, muu ruoka ja alkoholi eivät varmasti lopu kesken. Kekkereillä on kuitenkin karmea päätös: juhlien yhteydessä joku murhataan.


En ole varma, olenko koskaan aiemmin tullut lukeneeksi ruotsalaisen jo edesmenneen Maria Langin dekkareita. Jos en, nyt on todellakin syytä hämmästellä miksi näin on, Lang on nimittäin kuin ruotsalainen vastine jumalaiselle Agatha Christielle. Kiinnostuin Langista viime kesänä, kun Katja luki erään toisen Langin dekkarin. Näin kauan siinä meni, mutta onneksi tämä kirja huusi nimeäni elokuisella kirjastoreissulla ja päädyin lukemaan sen loppukesän sametinmustina iltoina ja öinä. Lukiessani olin aika tohkeissani; nyt löytyi kiinnostava dekkaristi, jolta on suomennettu neljäkymmentä (!) teosta, ja ne kaikki vain odottavat että ehdin lukea ne. :) Ja mikä parasta: Langin teokset ovat juuri sellaisia perinteisiä cozy mystery -tyyppisiä salapoliisiromaaneja, jollaisia jännityskirjallisuuden saralla eniten rakastan. Ja voi miten iloista, että Gummerus on ottanut viime vuosina uusia painoksia tämän ruotsalaisen murharouvan teoksista! Hip hei!

Dekkarin päähenkilö Puck Bure on konstailemattomalla tavalla kiinnostava ja miellyttävä hahmo, samaten kuin murhaa tutkiva etsivä Christer Wijk. Tämä kaksikko esiintyy ymmärtääkseni useimmissa Langin tuotannon alkupään teoksissa, ja heidän edesottamuksiaan luen enemmän kuin mielelläni lisää. Pimeä elokuun yö on cozy mystery sanan täydessä merkityksessä. Teksti on sujuvaa luettavaa, tapahtumat etenevät hyvällä sykkeellä ja mielenkiinto pysyy koko ajan yllä, tarina koukuttaa ja parhaimmillaan nostaa jopa vähän niskakarvoja pystyyn, ja kuitenkin kaikessa on koko ajan miellyttävä, lämminhenkinen ja kodikas sävy. Lang paljastaa salaisuuksia vähän kerrallaan, ja ainakin minä yllätyin pariin otteeseen ihan kunnolla.

Uplantilainen maalaiskylä ja järvimaisema tarjoavat mainiot puitteet murhalle. Dekkari tarjoilee sopivassa määrin ruotsalaista nostalgiaa, ja keltaisten paperilyhtyjen loisteessa vietettävät rapujuhlat ryyppylauluineen virittävät lukijankin sopivaan tunnelmaan. Ottie-tädin mökki kuulostaa juuri niin herttaiselta kuin millaisia vanhat ruotsalaiset kesämökit kuvitelmissani ovat, Langin hahmot ovat kiinnostavia ja sopivan salaperäisiä, ja öinen, pimeä järvenranta saa pelkäämään pimeää hieman tavallistakin enemmän. Nautin kovasti Pimeästä elokuun yöstä, ja palaan Langin pariin varmasti jo hyvinkin pian. 

  Tähdistä huolimatta oli hyvin pimeää. Rantaan vievä kivetty polku luikerteli kuin harmahtavanvalkoinen nauha rinnettä alas, multa, ruoho ja kypsät hedelmät levittivät kirpeää tuoksua, ilmassa oli samalla kertaa kostean kesän ja viileän syksyn tuntua.
  Kävelimme äänettöminä laiturille, jonka päässä oli kaide ja penkki, ja siellä pysähdyimme katselemaan Ryövärin mustan pinnan yllä leijailevia usvaharsoja.