lauantai 23. marraskuuta 2013

Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi


Linda Boström Knausgård: Helioskatastrofi (Like, 2013. 138 sivua. Alkuteos Helioskatastrofen, 2013. Suomentanut Petri Stenman.)

  Rinnassa poltti ja minä katsoin lunta, jota oli puiden oksilla, pelloilla ja niityillä. Se on suru, minä sanoin lumelle. Juuri se tekee kipeää ja pusertaa kyyneleet esiin. Mitä minä teen? Minä en tiedä mitään tulevaisuudestani. Kuka minä olen? minä kysyin lumelta.

Kaksitoistavuotias tyttö ilmestyy pohjoisruotsalaiseen jokivarsikylään keskellä talvea. Hän kulkee lumessa alastomana ja paljain jaloin, päässään hänellä on kultainen kypärä. Tilanne on sekasortoinen ja kaikille on epäselvää mitä todella on tapahtunut. Tytön isä - tai ainakin mies, jonka tyttö kertoo olevan hänen isänsä - on sairastunut äkilliseen skitsofreniaan ja hänet on passitettu mielisairaalaan. Tyttö otetaan huostaan, hän saa nimen Anna, ja hänet sijoitetaan nelihenkiseen perheeseen, joka on aina halunnut tytön.

Suuntaviivat kyläläisten elämälle piirtävät helluntaikirkko ja raittiusseura. Väki kulkee kirkonmenosta ja raittiuskokouksesta toiseen, ja silloin kun ei antauduta raittiudelle tai Jumalalle, urheillaan. Annan uusi isoveli Ulf johdattaa tytön kirkkoon varmana siitä, että tämä osaa puhua kielillä, ja kun näin lopulta tyhjän kirkon saarnastuolissa tapahtuu, lähtee kylältä leviämään sana Jumalan ihmeestä aina lähikaupunkeihin asti. Annan elämä muuttuu: joka sunnuntai hän menee kirkkoon puhumaan kielillä. Aina siihen asti, kunnes hänen toinen uusi veljensä Urban ymmärtää, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi.

  Yksin. Minä olin yksin, ja sanassa yksin oli jotain joka teki kipeää, näppäili kieltä syvällä sisälläni ja tunsin kivun ennen kuin kyyneleet tulivat. Kyyneleet kuuluivat yhteen toivon kanssa, tiesin sen ja yritin lyödä ne takaisin, kyyneleet, sinne missä sisälläni oli tyyntä. Minä en halunnut tietää mistään kyynelistä.


Helioskatastrofi oli minulle varsin positiivinen yllätys. Olin kiinnostunut kirjasta etukäteen sen aihepiirin eli mielenterveysongelmien vuoksi, mutta kirjan ensimmäiset sivut, joissa tyttö syntyy isästään halkaisemalla hänen päänsä saivat minut hieman epäluuloiseksi, odotin saavani reilun sadan sivun verran samankaltaista korkealentoisuutta. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Boström Knausgårdin pienoisromaani osoittautui tummalla mutta kuulaalla tavalla kauniiksi kertomukseksi sairastuneesta mielestä, tarinaksi joka on kerrottu tiiviisti ja selkeästi.

Romaani on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on mystissävytteinen, osin avoimeksi jäävä ja lukijan pohtimaan jättävä kuvaus Annan elämästä uudessa perheessään, toinen taas on varsin realistisen oloinen ja koskettava kuvaus sairaasta mielestä ja kaikesta siitä ahdistuksesta ja kuolemannälkäisestä epätoivosta, mitä siihen voi liittyä. Erityisesti juuri sairastuneen ihmismielen kuvaajana Boström Knausgård on hurjan taitava.

  Sitten oli taas pelkkää mustaa. Kuin sulkisin itseni maailmalta, joka painoi päälle ja halusi sisään minuun. Kaikki, jotka istuivat pöydän ympärillä minua tuijottamassa, sen minä pystyin tuntemaan, sen kuinka heidän katseensa söivät minua vähän kerrallaan.

Helioskatastrofin miljöö- ja talvikuvaus on miltei taianomaisen kaunista, jopa jotenkin elokuvallista. On kylmää ja tähtikirkasta, hengitys huuruaa valkoisina pilvinä ja lumi säihkyy yössä, ja kun Anna hiihtää pimeässä metsässä, tuntuu kuin hän lentäisi. Kieli on muutenkin kaunista, kirjailija kuvaa elävästi mustia päiviä ja valoisia unia. Se että uni kirjoittaa kasvoihin yön aikana, on minusta yksi ihanimpia lukemiani kielikuvia pitkiin aikoihin. Petri Stenmanin suomennos tuntuu kauttaaltaan laadukkaalta (joitakin yksittäisiä sairaanhoidolliseen sanastoon liittyviä pikkukömmähdyksiä lukuun ottamatta - anteeksi, ammattitauti: sairaanhoitajana bongaan niitä miltei joka kaunokirjasta, joissa aihetta sivutaan!). Pidin myös siitä, miten kerronnassa on jokin sellainen vivahde (jota en osaa edes tämän tarkemmin määritellä), joka tekee kielen uskottavaksi juuri kaksitoistavuotiaan herkän minäkertojatytön suuhun. Kannelle annan erikoiskiitoksen: Benjamin Gossin kansikuva on minun silmissäni ehkäpä koko kirjavuoden kaunein!

  Puin toppatakin ylleni ja lähdin ulos kylmyyteen kirjeen kanssa. Lumi narskui enkä minä miettinyt sitä, että minulla oli alla vain yöpuku. En huomannut kylmyyttä ja tähtiä siellä missä kävelin. Hengitys höyrysi joka henkäyksellä. Lumi hohti pimeydessä. Miten kaunis elämä onkaan, juolahti mieleeni enkä minä tiennyt oliko se virsi, jonka olin kuullut, vai oliko se vain jotain, mitä ajattelin.

Näissä Pohjois-Ruotsin tummissa talvimaisemissa ovat lisäkseni liikkuneet myös ainakin Sinisen linnan kirjaston MariaLukuisan Laura, Kulttuuri kukoistaa -ArjaJärjellä ja tunteella -Susa ja magentabooks. Ja ai niin, kaipa se minunkin on pakko mainita: Linda Boström Knausgård on tosiaankin The Knasun, eli norjalaisen maailmankuulun menestyskirjailijan Karl Ove Knausgårdin, vaimo. Eipä sillä, että tuolla faktalla kuitenkaan mitään tekemistä tämän kirjan kanssa olisi. :)

12 kommenttia:

  1. Knausgårdin perhe on ilmeisen lahjakasta väkeä. Karl Ove on lukulistalla, mutta tätä täytyy harkita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, näin se on nähtävä. :) Karl Ove on minunkin lukulistallani, mutta näköjään ajattelin, että naiset ensin. Harkitse tätä! Nopealukuinen mutta hyvä kirja.

      Poista
  2. Arvaa, minkä kirjan aion ehdottomasti lukea lumiviikolla? Jos sen vain käsiini saan. Ok, helppo kysymys. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja! Tiedätkö että ajattelin sinua kun luin tätä kirjaa! Ajattelin tulla blogiisi hihkumaan että tämä sinun täytyy lukea lumiviikollasi, mutta ehditkin ensin! :)

      Poista
  3. "tyttö syntyy isästään halkaisemalla hänen päänsä": tämä on kreikkalaista mytologiaa, Athene-jumalatar syntyi juuri näin ylijumala Zeuksen päästä -- eräässä arkaaisessa reliefivaasissa se on myös kuvattu hyvin fyysisesti Athene muistaakseni kirves kädessään... Nyt sait Sara minutkin lopullisesti kiinnostumaan tästä kirjasta, siinä saattaa olla muitakin viittauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assyriologi, mielenkiintoista! Ja nyt kun sanoit, kirves taisi olla mainittuna jossakin kohtaa, ja Athene ainakin! Kirjassa on ihan varmasti muitakin viittauksia, jotka sinulle varmasti avautuisivat, joten tämä kirjahan on sinulle ihan must! Ja tätä kyllä suosittelee ihan mielellään, Helioskatastrofi on hyvä pieni romaani.

      Poista
  4. Sait minut todella kiinnostumaan kirjasta, ja niinpä kävin äsken kirjaston sivuilla varaamassa sen. HIENOA kieltä!
    Loppulauseeseesi puuttuakseni - kukahan se oikein lienee tämän perheen Taiteilija! No, sen päättelen sitten, kun olen lukenut tämän. Knasun kirjat olivat joiltain osin nerokkaita, mutta toisaalta aika tylsää tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, hienoa jos sain sinut kiinnostumaan tästä! Helioskatastrofi kannattaa lukea, sen kieli on tosiaan kaunista ja sairaan mielen kuvaus harvinaisen hienoa. Jään odottamaan, mitä sinä kirjasta pidät!

      Minulla Knasun kirjat odottavat vielä lukuvuoroaan. Uskon kyllä pitäväni niistä paljon. :)

      Poista
  5. Elokuvallinen ja tähtikirkas - hyvin kuvailtu! Minullekin tämä oli myönteinen yllätys. Kiinnostavia kommenttisi sairaanhoidollisista termeistä. Ja noita mytologiaviittauksia varmasti asiantunteva lukija löytäisi enemmänkin, itse en osannut niihin kiinnittää huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, juuri sinun arviosi luettuani päätin itsekin lukea kirjan mahdollisimman pian. :) Ja kyllä kannatti! Minullakin nuo mytologiaviittaukset viuhuivat korkealta ohi, enpä ole tullut perehtyneeksi mihinkään mytologiaa edes läheltä liippaavaan sitten lukion, ja siitäkin on jo pari vuosikymmentä (apua!).

      Poista
  6. Kyllähän kirjasta olisi saanut enemmän irti, jos tuntisi kreikkalaista historiaa enemmän. Mutta huikean hieno esikoisteos, julmankaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, totta. Mutta Helioskatastrofi on kyllä hieno kirja, julmankaunis juuri niin kuin sanot.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...