sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vuosi kuvina -haaste ja lokakuun luetut

Taas yksi kuukausi on eletty, ja voi miten hieno kuukausi se olikaan! Ennen kuin suuntaan katseen kohti marraskuuta (joka on monen inhokki, mutta yksi minun lempikuukausistani - olenhan marraskuun lapsi), summaan lokakuun tapahtumat ja lopuksi vielä luetut kirjat.

Aloitan kuvahaasteella. Täällä toisen tähden alla -blogin ihana Jaana haastoi minut taannoin vuosi kuvina -haasteeseen, jonka ideana on kuvata vuoden kiertoa: sama maisema kuvataan samasta paikasta kuukausittain ja lopuksi kuvat kerätään yhteen kokoelmaksi. Jaana haastoi muutaman muunkin, mutta koska haaste on minusta ihan mahdottoman kiva, haluan jakaa iloa ja nähdä muidenkin kuvia, ja siksi haastaa omasta puolestanikin jokusen bloggaajan! Siispä: JoanaLinneaLiisa, SuketusSusaElinaHannaJenniKaisa Reetta T. ja Nonnu - teidät on haastettu! :)

Valitsin omaksi kuvauspaikakseni Näsijärven rannan. Rannalla on eräs pieni poukama, joka viehättää minua ihan mahdottomasti, ja aionkin vierailla paikalla jatkossa kerran kuukaudessa. Alla oleva kuva on otettu 19.10. iltapäivän valjussa valossa. Lämpötila taisi olla vähän nollan alapuolella, edellisenä päivänä oli satanut ensilumen, ja puista oli jo ehtinyt pudota suurin osa lehdistä. Maisema on lokakuisella tavalla harmaa ja paljas, ja silti siinä on omanlaistaan kauneutta. Ja jotenkin oudosti rakastan noita vähän rumiakin veneitä!


Koska minun kotoani on Näsijärvelle vähän matkaa, halusin valita varmuuden vuoksi myös toisen kuvauspaikan, jos jostain syystä en jonain kuukautena jaksakaan lähteä Nässyn rantaan asti. Toinen paikka on melko lähellä kotiani sijaitseva Tampereen Karjalanpuisto, jonka halki lenkkeilen joka päivä, ja joka on minulle henkilökohtaisista syistä hirmuisen tärkeä paikka. Karjalanpuiston paikalla on nimittäin sijainnut lähes sata vuotta sitten Suomen suurin vankileiri, jossa vuonna 1918 menehtyi kaikkiaan 1228 ihmistä nälkään ja tauteihin. Vaikka paikka onkin nykyisin vehreä ja tyynen rauhallinen pieni puisto, tekee tietoisuus sen kammottavasta historiasta mielen surulliseksi ja vähän levottomaksi siellä oleillessa. Siitä, miksi paikka on minulle tärkeä, olen kirjoittanut muutaman sanasen jutussani Kjell Westön romaanista Kangastus 38. Alla oleva kuva on otettu samana iltapäivänä kuin ylempikin, siis 19.10.


Lokakuu oli ihan mahtava kuukausi. Alkukuusta kävin rakastamassani Lontoossa (josta tulossa vielä lisääkin juttua, kun nyt tässä ehdin! :), ja loppukuusta olikin sitten kirjanystävän vuoden kohokohta, Helsingin kirjamessut, joista kirjoitin kahden postauksen verran. Lokakuussa sattui myös eräs ihan hullu juttu: Cision julkaisi Suomen kirjallisuusaiheisten blogien top10-listan, ja minun blogini löytyy sijalta kymmenen. Ihan hullua, en käsitä! Olen kyllä tosi imarreltu ja otettu ja iloinen, mutta en kuitenkaan käsitä koko juttua. :)

Sitten niihin lokakuun luettuihin. Kulunut kuukausi oli niin täynnä ohjelmaa (ja töitäkin, meillä on työpaikalla meneillään kuuden viikon "superlista", jossa teemme tavallistakin enemmän työvuoroja, huoh!), etten ehtinyt lukea ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut. Kirjamessuviikonloppukin meni haahuillessa; iltaisin hotellilla olisi ollut hyvää aikaa lukea, mutta olin ihanien messupäivien, ystävien tapaamisen ja kaikkien kirjailijahaastattelujen jälkeen niin "tiloissa" (:D), etten kyennyt keskittymään edes lukemiseen. Lokakuun saldoksi jäikin kuusi luettua kirjaa, nämä:

Camilla Läckberg: Enkelintekijä
Eowyn Ivey: Lumilapsi
Helene Hanff: Rakas vanha kirja
Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8
Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle
Maija Muinonen: Mustat paperit

Paljon hyvää, mutta kuukauden parhaan lukukokemuksen tittelin taitaa kuitenkin pokata iki-ihana Hanffin Rakas vanha kirja. Tikkanen ja Muinonenkin jättivät kyllä erityisen vahvan jäljen, oih! Luin melko monipuolisesti - dekkarin, käännöskirjallisuutta, kotimaista, runoja, uutta ja vanhempaa kirjallisuutta - ja erityisen iloinen olen siitä, että olen ehtinyt jo blogata jokaisesta kirjasta. Hyvä minä! :) Älkää sen sijaan kysykö mitään siitä, miten Projekti 12 etenee. Häpeän, kyllä täällä olisi sille mörököllille töitä! :)

Sitten katse kohti marraskuuta. Rakastan tosiaan tätä aluillaan olevaa kuukautta, sen kalpeaa valoa ja harmaata kauneutta. Pimeät illat ovat mitä parhain oikeutus juoda glögiä tai teetä ja lukea kirjoja kynttilänvalossa (no okei, tarvitsen kyllä oikeasti sen sähkövalonkin lukemiseen, mutta tuo kuulostaa romanttisemmalta!). Ja onhan marraskuu kirjallisestikin mitä mielenkiintoisin: 12.11. julkaistaan Finlandia-ehdokkaat (oma epävirallinen veikkausrivini: Krohn, Muinonen, Pelo, Sahlberg, Väisänen ja Westö, sekä bonusvaihtoehtona Haahtela, jonka uutukainen on huikean hieno!), ja 14.11. Hesarin esikoiskirjapalkinnon voittaja (ehdokkaista ja omista suosikeistani kirjoitan postauksen lähempänä kyseistä ajankohtaa). Elämme siis jännittäviä aikoja!

Blogissa on lähipäivinä luvassa juttua muutamasta upeasta kotimaisesta, ja alkavalla viikolla on tarkoitukseni yrittää alkaa selättää liki seitsemänsataasivuista Herodesta, joka on ehtinyt tehdä vaikutuksen jo pariin vaativaan Lukijaan: assyriologiin ja Ilselän Minnaan. Sitä ennen on kuitenkin luettava loppuun eräs huikea syksyn esikoinen, ja toinen suomenruotsalaista laatua oleva kotimainen. Myös kommentteihin vastaaminen on lähipäivieni suunnitelmalistalla, monen postauksen kommentit odottavat yhä vastauksiaan. Itse asiassa olen ajatellut jossain vaiheessa käydä järjestelmällisesti läpi kaikki blogini postaukset ja urakoida vastaukset kaikkiin niihin kommentteihin, joihin on joskus jäänyt vastaamatta. Ehkä vähän hullun hommaa, ja tuskin kukaan odottaa vastausta lokakuussa 2011 jättämäänsä kommenttiin, mutta minun perfektionismiin taipuvaista luonnettani ahdistaa suuresti tuollainen epätäydellisyys, siellä sun täällä on liuta vastaamattomia kommentteja - kun tavoitteena ja tarkoituksena on kuitenkin vastata ajatuksella jokaikiseen! :D

Ja ai niin, tälle loppuvuodelle minulla on yksi epäkirjallinenkin tavoite: pitkäaikaisena ja surullisenkuuluisana lumenvihaajana olen päättänyt tänä vuonna yrittää opetella jos ei nyt ihan rakastamaan, niin ainakin pitämään lumesta. Eowyn Iveyn Lumilapsi oli hyvää siedätyshoitoa ja sen lumiset maisevat ihastuttivat, joten ehkä en olekaan täysin menetetty tapaus. Antaa siis tulla vain, lumipyryt, minä olen valmis ottamaan haasteen vastaan! :)

Kaunista ja kirjallisesti monipuolista marraskuuta kaikille! <3

22 kommenttia:

  1. Suosittelen lumisiedätykseen myös Orhan Pamukin romaania Lumi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assyriologi, kiitos erinomaisesta suosituksesta, Pamukia on pitänyt lukemani jo pitkään. (Siitäkin huolimatta että kirjailijan nimi tuo aina hymyn huulilleni - kiitos Solsidanin Alexin. :D )

      Poista
    2. Pamuk on yksi lemppareistani ja Tuula Kojon käännökset ovat erinomaisia! Lumi on hyvin melankolinen ja paikoin ironinen. Solsidania en puolestani tunne lainkaan -- olen nykyään niin huono katsomaan televisiota...

      Poista
    3. Oi että, melankoliset kirjat ovat lähes poikkeuksetta minun makuuni. Mikä on jollain lailla ehkä outo juttu, sillä olen perinjuurin positiivinen, optimistinen ja sellainen perusiloinen ihminen. Ehkä ne syvimmät, piilevät pohjavirtani ovat sittenkin melankolissävytteisiä - sanon aina että koen sielunmaisemanikin olevan sumuinen luonto tai semmoinen harmahtavansävyinen merimaisema. :) No joo, mutta melankolinen Lumi alkoi nyt kiinnostaa vielä astetta enemmän!

      (Solsidanissa - joka on siis mainio ruotsalaiskomedia - päähenkilö Alex yrittää päteä sivistyneen ja yläluokkaisen taiteilijapariskunnan silmissä. Hän ei oikeasti lue juuri mitään, mutta näkee lehdessä jutun Orhan Pamukista, ja väittää joka käänteessä Pamukin olevan lempikirjailijansa. Keskustelut kirjailijan teoksista ja elämästä naurattavat minua hurjasti, ne ovat juuri sellaisia, mitä voi kuvitella käytävän ihmisen kanssa, joka ei oikeasti tiedä yhtään mistä puhuu. :D )

      Poista
  2. Otan kuvahaasteen vastaan! Olen päättänyt, etten saa nyt vähään aikaan osallistua lukuhasteisiin, vaikka ne olisivat kuinka houkuttelevia, koska niihin ei nyt vain ole aikaa, mutta tämä kuvajuttu ei varmastikaan vie kuukaudessa kovin montaa minuuttia.

    Nyt täytyy vain valita kuvauskohde. :)

    Minäkin pidän marraskuusta. Olisi ihanaa joskus olla koko marraskuu lomalla, jotta voisi oikein kunnolla käpertyä marraskuiseen hämäryyteen. Talvea ja lunta rakastan! Pakko laittaa sinulle tähän talvinen sitaatti Westön Leijoista:

    "Se talvi oli hyisen kylmä, kaupunki kamppaili kylmyyden kourissa viikko toisensa jälkeen.
    Minä istuin viinilasi edessäni ja katselin katua - valitsin aina ikkunapöydän - tai ihmisiä. Ja niin opin pitämään talvesta ja pimeydestä.
    Sillä minä näin ihmiset.
    Näin että talvi on velvoite sekä luonnolle että ihmisille, nukkumisen, uneksimisen, odottelun velvoite, jonka ne ovat ottaneet kantaakseen. Opin myös että on ihmisiä jotka talvella kääntävät katseensa sisäänpäin ja ikään kuin valostuvat sisäisesti. Niukassa valossa heidän ihonsa alkaa hehkua raskaita värejä, violettia, tiilenpunaista ja okraa.
    He muuttuvat raja-alueiksi, kohtaamispisteiksi."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, mainiota! <3 Minusta oli hauskaa miettiä, mistä haluaisin alkaa ottaa säännöllisesti kuvia. Tuo Nässyn ranta olikin melkein heti selvä juttu, vaikka olisi ollut toinen paikka josta olisin vielä mieluummin kuvani halunnut (Nässyä toisesta suunnasta, paikasta jossa näkyy Näsinneula), se vain on niin kaukana etten välttämättä jaksa lähteä sinne kerran kuussa. Yhtä hauskaa minusta on alkaa odottaa muiden kuvia - samalla näkee maisemia ympäri Suomea. Valokuvaus ja valokuvat ovat ihania! <3 Ja totta, tähän ei mene ollenkaan samalla tavalla aikaa kuin lukuhaasteisiin, ne ovat minullakin nyt pannassa. Olen tänä vuonna(kin) ollut häpeällisen huono haasteilija!

      Koko marraskuun mittainen loma ja hämäryyteen käpertyminen kuulostavat taivaallisilta. Voi huokaus. <3

      Ja voi että. Sinä todella tiedät, mistä naruista vetää... ;) Tuo lainaus on I-HA-NA. Sinä ja Westö saatatte jopa parantaa tämän lumiallergiani... <3 <3

      Poista
  3. Ihana haaste, Sara, kiitos! Tiedänkin jo mistä otan kuvia.. :)

    Sinulla on ollut huikeita luku- ja kirjallisia kokemuksia, mahtavaa! Minulle syksy on samalla onnellista ja haastavaa aikaa. Juuri nyt, kun ollaan kaikki kotona ja huomenna on myöhäinen aamu, on onnellinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, jee! <3 Jään innolla ja uteliaisuudella odottamaan sinun - ja kaikkien muidenkin - kuvia.

      Lokakuu oli kyllä mainio kuukausi kaikin puolin. Lukea olisin toisaalta halunnut enemmän, mutta toisaalta (melkein) kaikki lukemani oli niin hyvää, että laatu korvaa nyt määrän. :) Ihanaa ja onnellista iltaa teille sinne, ja rapsutuksia karvaiselle kamulle! Ja huomiseen myöhäiseen aamuun hyviä unia, hyvää kahvia ja iloista mieltä! <3

      Poista
  4. Kiitos haasteesta, se on ihana! Nyt vaan täytyy tarkkaan miettiä, minkä maiseman valitsen kuvauskohteeksi... vaihtoehtoja on!

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanasta haasteesta, Sara, ilolla otan sen vastaan! <3 Mietiskelen tässä jo sopivaa maisemaa... :)


    VastaaPoista
  6. Sara, ihanan valoisa postaus! Kiitos myös haasteesta! Tampereelta taidan valita Kaukajärven Haiharan kartanon rannan. Kaukajärven veneet ovat muuten ihastuttaneet minua pari viikkoa, kun ovat paljastuneet rannoilta.

    Pamukin Lumi on lähes maaginen lukukokemus minulla, sillä luin sitä sakean lumipyryn aikana kuumeisena, enkä aika ajoin tiennyt, missä olin.

    Voi, toivon todella Krohnin ja Väisäsen olevan Finlandia-listalla! Nyt haluaisin niin tarttua Muinosen kirjaan ja muihinkin lukemiisi. Westö on tulossa joululahjaksi, en malttaisi odottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, ihana kommentti, kiitos! <3 Kävinkin aiemmin tänään ihastelemassa sinun Kaukajärvi-kuvaasi, se on upea! <3

      Ja lainasin eilen Lumen kirjastosta. Selailin ja lueskelin sen alkua, ja se vaikutti niin hyvältä kirjalta, että tekisi mieli alkaa lukea sitä heti. Mutta ennen kuin hyökkään Pamukin kimppuun (:D), pitää lukea ensin muutama keskeneräinen loppuun. Voin kuvitella, että Lumi-lukukokemukseksi on ollut mieleenpainuva, ja kuten sanoit, maaginen!

      Minäkin toivon, että Krohn ja Väisänen löytyisivät listalta. Kumpikin on toki jo voittanutkin kertaalleen, mutta siltikin. Taivaanvartijat on ihana (!), ja Hotel Sapiensin toivon ehtiväni lukea ennen kuin Finlandia-voittaja julkaistaan. Muinosta ja Leskistä suosittelen sinulle hyvin painokkaasti! :) Ja oih, olet saamassa hienon joululahjan!

      Poista
  7. Sara, molemmat valitsemasi kuvauskohteen ovat niin kauniita. Itse olin niin laiska, että valitsin vain tuon omalta parvekkeelta avutuvan maiseman. Tosin ei siinäkään vikaa ole :)

    Minäkin, jos en nyt suoranaisesti rakasta, niin ainakin pidän marraskuusta ja sen hämärästä.

    Aivan ihana tuo Liisan sitaatti Leijoista, joka on yksi kaikkien aikojen lempikirjojani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos! <3 Ja jos minun parvekkeeltani olisi samanlaiset näkymät kuin sinulla, ottaisin minäkin kuvani sieltä. :D

      Nyt on kyllä ollut tosi hämäriä päiviä. Tuntuukin ihan marraskuulta. :)

      Ja Leijat pitää kyllä lukea pian. Oi että! <3

      Poista
  8. Lumilapsi on kyllä ihmeellinen kirja. Itsellekin tuli sen luettuani olo, että voisihan se lumi jo oikeastaan sataa... olo vähän samanlainen kuin lapsena ensilunta odotellessa ;)

    Hienoja kuvia sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, olen ihan samaa mieltä! Olen inhonnut lunta jo vuosikaudet (liikaa liukastelua, rämpimistä märässä polvenkorkuisessa umpihangessa koiran kanssa, auton ikkunoiden raapimista ja tiskirättien kokoisten lumihiutaleiden poskille levittämiä ripsivärejä, huoh!), mutta Lumilasta lukiessani aloin ihmetellä, miksi oikeastaan sitä lunta inhoankaan. Kaikki oli niin kaunista ja pakahduttavaa. Luin muuten sunnuntaina arviosi Lumilapsesta, olen tulossa kommentoimaan vielä jossain kohtaa, kun ehdin. :)

      Kiitos! <3

      Poista
  9. Kiitos haasteesta! Aikoinaan kuvasin vanhaan blogiini kahden vuoden ajan aamukahvimaisemaani ja pihallamme kasvanutta omenapuuta. Projekti oli tosi mielenkiintoinen. Nyt täytyy keksiä uusi kuvauskohde, koska puu jäi sinne vanhaan pihaan., mutta mukana ollaan. Sopiiko, että aloitan vasta tammikuussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joana, moi ihana! <3 Totta kai sopii, että aloitat haasteen tammikuussa. Ihanaa, että lähdet mukaan - kuten tiedät, rakastan valokuviasi. <3 Ja tuo omenapuu-projekti kuulostaa lumoavalta.

      Poista
  10. Vastasin nyt ensimmäistä kertaa kuvahaasteeseen - ja jouduin seikkailulle autiotalolle sekä Atwoodin runouteen. Kiitos haasteesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kävinkin eilen jo vähän kommentoimassa hienoa postaustasi, aion palata vielä myöhemmin tänään. :) Upeita kuvia olet ottanut - olen superiloinen, että lähdit mukaan tähän haasteeseen! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...