Vuosi kuvina -haaste ja lokakuun luetut

Taas yksi kuukausi on eletty, ja voi miten hieno kuukausi se olikaan! Ennen kuin suuntaan katseen kohti marraskuuta (joka on monen inhokki, mutta yksi minun lempikuukausistani - olenhan marraskuun lapsi), summaan lokakuun tapahtumat ja lopuksi vielä luetut kirjat.

Aloitan kuvahaasteella. Täällä toisen tähden alla -blogin ihana Jaana haastoi minut taannoin vuosi kuvina -haasteeseen, jonka ideana on kuvata vuoden kiertoa: sama maisema kuvataan samasta paikasta kuukausittain ja lopuksi kuvat kerätään yhteen kokoelmaksi. Jaana haastoi muutaman muunkin, mutta koska haaste on minusta ihan mahdottoman kiva, haluan jakaa iloa ja nähdä muidenkin kuvia, ja siksi haastaa omasta puolestanikin jokusen bloggaajan! Siispä: Joana, Linnea, Liisa, Suketus, Susa, Elina, Hanna, Jenni, Kaisa Reetta T. ja Nonnu - teidät on haastettu! :)

Valitsin omaksi kuvauspaikakseni Näsijärven rannan. Rannalla on eräs pieni poukama, joka viehättää minua ihan mahdottomasti, ja aionkin vierailla paikalla jatkossa kerran kuukaudessa. Alla oleva kuva on otettu 19.10. iltapäivän valjussa valossa. Lämpötila taisi olla vähän nollan alapuolella, edellisenä päivänä oli satanut ensilumen, ja puista oli jo ehtinyt pudota suurin osa lehdistä. Maisema on lokakuisella tavalla harmaa ja paljas, ja silti siinä on omanlaistaan kauneutta. Ja jotenkin oudosti rakastan noita vähän rumiakin veneitä!

Koska minun kotoani on Näsijärvelle vähän matkaa, halusin valita varmuuden vuoksi myös toisen kuvauspaikan, jos jostain syystä en jonain kuukautena jaksakaan lähteä Nässyn rantaan asti. Toinen paikka on melko lähellä kotiani sijaitseva Tampereen Karjalanpuisto, jonka halki lenkkeilen joka päivä, ja joka on minulle henkilökohtaisista syistä hirmuisen tärkeä paikka. Karjalanpuiston paikalla on nimittäin sijainnut lähes sata vuotta sitten Suomen suurin vankileiri, jossa vuonna 1918 menehtyi kaikkiaan 1228 ihmistä nälkään ja tauteihin. Vaikka paikka onkin nykyisin vehreä ja tyynen rauhallinen pieni puisto, tekee tietoisuus sen kammottavasta historiasta mielen surulliseksi ja vähän levottomaksi siellä oleillessa. Siitä, miksi paikka on minulle tärkeä, olen kirjoittanut muutaman sanasen jutussani Kjell Westön romaanista Kangastus 38. Alla oleva kuva on otettu samana iltapäivänä kuin ylempikin, siis 19.10.

Lokakuu oli ihan mahtava kuukausi. Alkukuusta kävin rakastamassani Lontoossa (josta tulossa vielä lisääkin juttua, kun nyt tässä ehdin! :), ja loppukuusta olikin sitten kirjanystävän vuoden kohokohta, Helsingin kirjamessut, joista kirjoitin kahden postauksen verran. Lokakuussa sattui myös eräs ihan hullu juttu: Cision julkaisi Suomen kirjallisuusaiheisten blogien top10-listan, ja minun blogini löytyy sijalta kymmenen. Ihan hullua, en käsitä! Olen kyllä tosi imarreltu ja otettu ja iloinen, mutta en kuitenkaan käsitä koko juttua. :)

Sitten niihin lokakuun luettuihin. Kulunut kuukausi oli niin täynnä ohjelmaa (ja töitäkin, meillä on työpaikalla meneillään kuuden viikon "superlista", jossa teemme tavallistakin enemmän työvuoroja, huoh!), etten ehtinyt lukea ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut. Kirjamessuviikonloppukin meni haahuillessa; iltaisin hotellilla olisi ollut hyvää aikaa lukea, mutta olin ihanien messupäivien, ystävien tapaamisen ja kaikkien kirjailijahaastattelujen jälkeen niin "tiloissa" (:D), etten kyennyt keskittymään edes lukemiseen. Lokakuun saldoksi jäikin kuusi luettua kirjaa, nämä:

Camilla Läckberg: Enkelintekijä
Eowyn Ivey: Lumilapsi
Helene Hanff: Rakas vanha kirja
Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8
Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle
Maija Muinonen: Mustat paperit

Paljon hyvää, mutta kuukauden parhaan lukukokemuksen tittelin taitaa kuitenkin pokata iki-ihana Hanffin Rakas vanha kirja. Tikkanen ja Muinonenkin jättivät kyllä erityisen vahvan jäljen, oih! Luin melko monipuolisesti - dekkarin, käännöskirjallisuutta, kotimaista, runoja, uutta ja vanhempaa kirjallisuutta - ja erityisen iloinen olen siitä, että olen ehtinyt jo blogata jokaisesta kirjasta. Hyvä minä! :) Älkää sen sijaan kysykö mitään siitä, miten Projekti 12 etenee. Häpeän, kyllä täällä olisi sille mörököllille töitä! :)

Sitten katse kohti marraskuuta. Rakastan tosiaan tätä aluillaan olevaa kuukautta, sen kalpeaa valoa ja harmaata kauneutta. Pimeät illat ovat mitä parhain oikeutus juoda glögiä tai teetä ja lukea kirjoja kynttilänvalossa (no okei, tarvitsen kyllä oikeasti sen sähkövalonkin lukemiseen, mutta tuo kuulostaa romanttisemmalta!). Ja onhan marraskuu kirjallisestikin mitä mielenkiintoisin: 12.11. julkaistaan Finlandia-ehdokkaat (oma epävirallinen veikkausrivini: Krohn, Muinonen, Pelo, Sahlberg, Väisänen ja Westö, sekä bonusvaihtoehtona Haahtela, jonka uutukainen on huikean hieno!), ja 14.11. Hesarin esikoiskirjapalkinnon voittaja (ehdokkaista ja omista suosikeistani kirjoitan postauksen lähempänä kyseistä ajankohtaa). Elämme siis jännittäviä aikoja!

Blogissa on lähipäivinä luvassa juttua muutamasta upeasta kotimaisesta, ja alkavalla viikolla on tarkoitukseni yrittää alkaa selättää liki seitsemänsataasivuista Herodesta, joka on ehtinyt tehdä vaikutuksen jo pariin vaativaan Lukijaan: assyriologiin ja Ilselän Minnaan. Sitä ennen on kuitenkin luettava loppuun eräs huikea syksyn esikoinen, ja toinen suomenruotsalaista laatua oleva kotimainen. Myös kommentteihin vastaaminen on lähipäivieni suunnitelmalistalla, monen postauksen kommentit odottavat yhä vastauksiaan. Itse asiassa olen ajatellut jossain vaiheessa käydä järjestelmällisesti läpi kaikki blogini postaukset ja urakoida vastaukset kaikkiin niihin kommentteihin, joihin on joskus jäänyt vastaamatta. Ehkä vähän hullun hommaa, ja tuskin kukaan odottaa vastausta lokakuussa 2011 jättämäänsä kommenttiin, mutta minun perfektionismiin taipuvaista luonnettani ahdistaa suuresti tuollainen epätäydellisyys, siellä sun täällä on liuta vastaamattomia kommentteja - kun tavoitteena ja tarkoituksena on kuitenkin vastata ajatuksella jokaikiseen! :D

Ja ai niin, tälle loppuvuodelle minulla on yksi epäkirjallinenkin tavoite: pitkäaikaisena ja surullisenkuuluisana lumenvihaajana olen päättänyt tänä vuonna yrittää opetella jos ei nyt ihan rakastamaan, niin ainakin pitämään lumesta. Eowyn Iveyn Lumilapsi oli hyvää siedätyshoitoa ja sen lumiset maisevat ihastuttivat, joten ehkä en olekaan täysin menetetty tapaus. Antaa siis tulla vain, lumipyryt, minä olen valmis ottamaan haasteen vastaan! :)

Kaunista ja kirjallisesti monipuolista marraskuuta kaikille! <3