Deborah Moggach: Tulppaanikuume

Deborah Moggach: Tulppaanikuume (WSOY, 2005. 296 sivua. Alkuteos Tulip Fever, 1999.)

Amsterdam vuonna 1636. Eletään hollantilaisen maalaustaiteen kultakautta, sekä tulppaanivillityksen ja -keinottelun aikaa. Iäkäs mutta varakas kauppias Cornelis Sandvoort on menettänyt perheensä vaimonsa ja lapsensa kuoltua, mutta vanhalla iällä häntä on kohdannut uusi onni; nuori kaunotar, Sophia. Naisen isä on kuollut ja Cornelis on suunnattomassa hyvyydessään pelastanut tytön ja tämän perheen perikadolta ja köyhyydeltä viemällä tytön vihille. Cornelis jumaloi nuorta vaimoaan ja rakastaa tätä hulluuteen asti. Myös Sophia kunnoittaa miestään, eikä unohda mitä tämä on tehnyt hänen hyväkseen.

Cornelis haluaa ikuistaa avio-onnensa kankaalle jälkipolvien nähtäväksi, ja kutsuu kotiinsa tunnetun muotokuvamaalarin, Jan van Loosin. Jan on komea, nuori ja itsevarma, ja Sophia menettää pian miehelle sydämensä, vaikka yrittääkin aluksi vastustaa tämän charmia, julkeita katseita ja rakkaudesta vihjailevia puheita. Heidän välilleen kehittyy fyysisesti intohimoinen suhde ja syvä rakkaus, ja jotta he voisivat todella saavuttaa yhteisen onnen, Sophia kehittää monimutkaisen juonen, johon hän punoo osalliseksi myös palvelijansa, kalakauppiaan lasta odottavan Marian.

  Sillä välin Jan maalaa kuvaani: Nainen vuoteella. Makaan aloillani kylmästä hytisten. Hän maalaa nopeasti puulevylle. Hän katselee minua kuin esinettä - muistan saman keskittyneen, persoonattoman katseen siitä kun hän maalasi muotokuvaa. Puhuessamme Janin ilme kuitenkin lientyy; hän on taas oma itsensä. Näen hänen katseestaan, kuinka yhdenlainen rakkaus vaihtuu toiseen.

  Ulkona on kaupungin häly - kellot kilkattavat, hevoset hirnuvat, rattaat kolistelevat ohi. Täällä vain keskitytään äänettömästi. Veden kuvajainen karehtii seinillä, tanssahtelee kuin riemusta sykähtelevä sydämeni. Lepään tyynyjen varassa vuoteella, jossa olen kokenut suurempaa riemua kuin uskoin mahdolliseksi. Sydämeni on täysi. Tiedän että jätän aviomieheni ja tulen Janin luo; olen tiennyt sen viikkokausia. Oikeastaan tiesin sen jo sillä hetkellä, kun Jan astui taloon.

  Jan sanoo: "Kävi miten kävi, tämä taulu ei valehtele. Se kertoo totuuden."

Poimin tämän kirjan hyllystäni osallistuakseni Satun luetut -blogin Apiloita ja omenankukkia -minihaasteeseen. Tämä teos osoittautuikin varsin onnistuneeksi ja viihdyttäväksi historiaan sijoittuvaksi lukuromaaniksi joka piti otteessaan alusta loppuun asti. Aluksi kirja sisälsi romantiikkaa upeissa historiallisissa puitteissa, sitten se sai vahvasti trillerimäisiä piirteitä ja sai lukijan pidättelemään hengitystään, ja lopuksi tarina muuttui satiiriksi niin kekseliäällä loppuhuipennuksellaan ettei lukiessaan voinut muuta kuin nauraa ääneen.

Romaani on mielestäni erinomaisen hyvin kirjoitettu, ja tarina taitavasti aikaan sidottu, täydellisen uskottavan tuntuinen kokonaisuus. Moggach maalaa esiin eläväisen 1600-luvun Amsterdamin äänineen, tuoksuineen, väreineen ja valoineen, ja tarina sisältää sopivasti mielenkiintoisia historiallisia faktoja ja yksityiskohtia ilman että lukija tuntisi selaavansa historian tai maalaustaiteen tietokirjaa. Kun van Loos maalaa vuoteella makaavaa alastonta Sophiaa, myös Rembrandt maalaa samaan aikaan lähistöllä alastonta naista, Danaeta. Vuosisatoja myöhemmin Sophian kuva roikkuu Rijks-museumissa ja Danaen kuva Eremitaasin seinällä, ja oppineet kiistelevät kummankin naisen henkilöllisyydestä. Heidän asemistaan taiteilijoiden elämissä julkaistaan tutkielmia, ja katsojat aprikoivat: Kuka hän on?

Jokainen kappale alkaa tekstiin sopivalla lainauksella erilaisista historiallisista teksteistä, esimerkiksi Raamatusta, Jacob Catsin teoksesta Siveellisiä vertauskuvia (1632) tai Leonardo da Vincin Muistiinpanoista. Tämä on toimiva ratkaisu ja onnistuu osaltaan viemään lukijan kauas vuosisatojen taakse, luomaan kuvaa sen ajan Hollannista. Jokaisessa kappaleessa myös kertoja vaihtuu, tarinaa kuljetetaan vuorotellen Sophian, Janin, Corneliksen, palvelustytön ja tämän rakastajan, ja jopa van Loosin oppipojan ja juopon palvelijan näkökulmasta. Tästäkin ratkaisusta pidin kovasti, teos oli upean moniääninen ja asiat näyttäytyivät monessa eri valossa, henkilöihin tuli täten mukavaa syvyyttä.

Lueskelin jostain nettikirjoituksesta että WSOY:n kansikuvavalinta on herättänyt ihmetystä, mutta minusta valinta on ilmeinen. Kannessa on siis Johannes Vermeerin teos Kirjettä lukeva tyttö (vuodelta 1659), ja jotkut ovat ihmetelleet miten Vermeer tähän kirjaan liittyy. No, ei varsinaisesti mitenkään; Vermeeriä ei luonnollisesti mainita teoksessa lainkaan, koska vuonna 1636 tämä on ollut vasta tavallinen neljävuotias poika, jota kukaan ei ole vielä tuntenut. Tarinassa Jan maalaa Sophiasta taulun jossa tämä lukee miehen kirjoittamaa rakkauskirjettä ikkunan ääressä. Jan maalaa taulun mielikuviensa perusteella koska ei ole nähnyt Sophian lukevan kirjettä, mutta kaikki kuvassa on kohdallaan, ja maalaus voisi olla juuri tuon Vermeerin maalauksen kaltainen.

Moggachin sujuva teksti ja kirjoitustyyli toi mieleeni lempikirjailijani Tracy Chevalierin, ja kirja itsessään luonnollisesti romaanin Tyttö ja helmikorvakoru, joka on muuten alunperin julkaistu samana vuonna kuin Tulppaanikuumekin, 1999. Onhan tarinoissa toki paljon samojakin elementtejä (tapahtumapaikkana Hollanti, ajanjaksona kultakausi, molempien kirjojen henkilökavalkadeista löytyy muun muassa taidemaalaria ja palvelustyttöä) mutta lopulta näissä kahdessa kirjassa on hyvin vähän samaa. Asetelma on erilainen, tarinakudoksen sävy on hyvinkin erilainen.

Jostakin syystä minusta on aina yhtä nautinnollista lukea kaunokirjallisia romaaneja jotka kertovat taiteesta, taiteilijoista, taidemaalareista, tanssijoista tai muusikoista. Tämä kirja ei pettänytkään sillä saralla, vaan tuotti nautinnollisen lukukokemuksen. Pidin Tulppaanikuumeesta kovasti, ja suosittelenkin tätä mainiota ja sujuvasti luettavaa kirjaa lämpimästi kaikille hyvien historiallisten romaanien ystäville!

Koska Moggach on brittiläinen kirjailija, osallistun tällä romaanilla minihaasteen lisäksi myös TB-haasteeseen. Kaupan päälle tulee vielä valloitettua Alankomaat kaunokirjallisessa maailmanvalloituksessa, joten tästä romaanista on moneksi. :)

Totally British -haaste / Modern Women Writers