perjantai 22. heinäkuuta 2011

Heidi Köngäs: Luvattu


Heidi Köngäs: Luvattu (Otava, 2000. 188 sivua.)

  Miten voi kaikki tunto pudota jalkavarteen, polven sivuun, kun sinun jalkasi osuu minuun iltasella kesken ruuan. Sinä istut minua lähinnä, syödään, puhutaan pellavista ja aivan vahingossa sinä osut jalkoinesi sivuun ja minuun. En tee mitään. Oliko se vahinko, siirrätkö sen sivuun? Minä en tee mitään, en liikahdakaan. En vedä jalkaani pois, annan sen olla niillä sijoillaan, syön.

  Emäntä puhuu taikinanjuuresta, kuulen kapustoiden äänet ruukun reunaa vasten ja kuinka Pörö nauraa kovat naurut. En tohdi katsoa sinuun, lusikoin ryynipuuroa, en siirrä jalkaani etkä sinäkään. Ulkona mikä lie huhtikuun ilta. Sinertää. Kuovit valittavat pellon reunalla, en välittäisi kuulla niiden ääntä. Olen kuin naulittu, enkä maista sitä mitä syön. Tartut kaksin käsin olutkannuun, tunnen jalkasi jalkaani vasten, se ei irtoa, olemme niin liki, että kuulen kuinka juot, kuulen kuinka nielaiset.

...

Ei voi olla totta. 
Houkkako minä olen?
Sinä olet naitu mies ja minä toiselle luvattu.

Eletään 1800-lukua pirkanmaalaisessa maalaismaisemassa, aikaa jolloin lempeä nostatetaan loitsuilla ja kyläyhteisön paineet ovat ankarat. Kertojanääni on Maijan, nuoren piikatytön, joka on kihlattu nuorelle rengille, Antille. Sulhanen on työmaalla kaukana Tampereella, tienaamassa seinähirsiä nuorenparin tulevaan mökkiin. Taloon on tullut toinen työmies, jonka silmät tulevat Maijan uniin, jonka hipaisu tuntuu polttavalta. Maijan päivät täyttää raskas työ, hän leipoo, lypsää, pesee pyykkejä hyisessä järvivedessä, käsittelee pellavia ja puurtaa pellolla. Mutta ajatukset täyttää Joel, toisen naisen aviomies.

Kevät muuttuu kesäksi, Antti palaa takaisin, ja lopulta tarinan loppukohtaus näytellään syksyisellä kylätiellä.


Olen lukenut tämän Köngäksen esikoisromaanin ensimmäisen kerran kesällä 2005, ja rakastuin siihen silloin syvästi. Käsittelin kirjaa huhtihaasteessa päivänä jolloin puhuttiin kirjoista joita toivoisimme useamman ihmisen lukevan. Siitä lähtien alkoi mieleni tehdä lukea tämä hieno kirja pian uudelleen, kunnes heinäkuun alussa eräänä päivänä otin kirjan hyllystä silmäilläkseni sitä, ja seuraavaksi huomasinkin lukeneeni kirjan kokonaan. Koska ensimmäisestä lukukerrasta on yli viisi vuotta aikaa, osallistun tällä teoksella Susan nostalgiahaasteeseen, vaikkei juuri tämä kirja alkuperäisessä lukusuunnitelmassani ollutkaan. Muistijälkeni Luvatusta oli niin vahva, että halusin nähdä pystyykö kirja värisyttämään minua yhtä vahvasti uudelleen.

Ensimmäisellä kerralla lukukokemus oli hyvin väkevä ja intensiivinen, muistan lukeneeni tämän kirjan kuin kuumeessa, olevani lukemisen ajan kuin toisessa maailmassa. Ostin kirjan pian lukemisen jälkeen omaan hyllyyni ja olen vaalinut sitä kuin aarretta, lainannut joskus vain harvoille ja valituille (jotka myös ovat rakastuneet kirjaan). Ja nyt kun luin tarinan uudelleen, sain huomata että kyllä, Luvatun taika on tallella! En muistanut kaikkia tapahtumia enää aivan tarkasti, mutta tarpeeksi kuitenkin muistaakseni miten tarinassa lopulta käy. Se ei kuitenkaan häirinnyt lukemista, vaan uppouduin tarinaan taas yhtä syvälle kuin olisin lukenut sitä ensimmäistä kertaa. Tämä teos siis kestää helposti useita lukukertoja!

Köngäs tavoittaa pakahduttavasti nuoren, köyhän ja kouluja käymättömän piikatytön sielun, tämän mielenliikkeet, syyllisyyden, tuskan, ja sen kiihkeän rakkauden ja kaipuun jota tämä tuntee väärää miestä kohtaan. Maija yrittää hukuttaa kielletyt tunteensa raskaaseen työhön, mutta tunteet ovat niin väkeviä etteivät ne suostu unohtumaan.

Luvattu on upea ajankuvaus. Vaikka tarina keskittyy yhden pienen ihmisen kohtaloon, lukija saa samalla hyvin vahvan käsityksen siitä millaista elämä todella on ollut Suomessa toistasataa vuotta sitten. Miten fyysisesti rankkaa on ollut selviytyä päivästä toiseen ja miten työtä on tehty valittamatta ja nurkumatta; kivusta, väsymyksestä tai vaikkapa lähestyvästä synnytyksestä huolimatta. Toisaalta miten pienistä asioista - lapsen naurusta, ehjistä kengistä tai lehmän pehmeästä turvasta - on löytynyt iso onni. Pakahduttavinta on kuitenkin lukiessaan ymmärtää, miten ankara kyläyhteisön paine on todella ollut, miten huono naisen asema. Tarinan teemoja ovatkin kiihkeän rakkauden lisäksi syyllisyys, syyllistäminen, synninteko, rangaistus, häpeä ja yksinäisyys. Niin syvä ja lohduton yksinäisyys että sen tuntee lukiessaan lähes fyysisenä kipuna.

Ja tämän kirjan kieli, oih! Teksti on käsittämättömän kaunista, kuin ajatus, se saa hengittämään tahtiinsa, näkemään maailman Maijan silmin. Tarinan keskeltä löytyy otteita iäisistä lemmennostatusloitsuista, jotka osaltaan saavat romaanin soimaan nostalgisena kuin kansanlaulu.

Kenelle suosittelisin tätä kirjaa? Sinulle, joka haluat lukea jotain vahvaa ja pakahduttavaa. Joka nautit historiasta, ja kauniista kielestä. Mieleeni tulee myös Katja Kaukosen Odelma, vaikkei kirjoissa ole juurikaan mitään yhteistä, Odelman ollessa mystinen, Luvattu on taas realistinen, mutta kuin haikea runo. Uskoisin kuitenkin että ne jotka ovat nauttineet Odelmasta, nauttivat suuresti myös tästä, ymmärtävät tämän kirjan kauneuden. Tätä kirjaa ei myöskään kannata jättää hyllyyn sen pelossa että tämä olisi vain yksi rakkaustarina muiden joukossa; tässä tarinassa sana rakkauskin saa uuden merkityksen.

Tämä kirja on koskettava, aito, kuulas ja kaihoisa. Se on pakahduttavan sielukas kertomus pienen ihmisen suurista tunteista, pieni, kaunis helmi kotimaisen kirjallisuuden joukossa.

16 kommenttia:

  1. Tämä meneekin sitten samantien luettavien kirjojen listalle, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
  2. Minä luin tämän vähän aika sitten (itseasiassa sinun huhtihaasteesi vuoksi) ja vähän petyin. Minusta kirja kun ei taasen ollut kovin kummoinen, ei huono, mutta ei nyt erityisen hyväkään. Tosin se lopun käänne oli aika yllättävä.

    Hassua miten erilaisia kirjamakuja sitä voikaan olla. Mutta siihen miten kirjan lukee vaikuttaa niin monet asiat.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostuin tästä jo silloin huhtihaasteen yhteydessä, kun vinkkasit tästä niin ihanasti - nyt olen jo hakenut kirjan kirjastosta ja se odottelee lukuvuoroaan. Ensin minun on kuitenkin selätettävä projekti "lue kirjat jotka erääntyvät kirjastosta ensi viikolla", huoh.

    VastaaPoista
  4. Terhen, ole hyvä! :) Kirjamakuasi vähän tuntien uskon että sinä nauttisit tästä, ja löytäisit tästä sen saman intohimon minkä minäkin! :)

    Katri, käväisinkin lukemassa arviosi kirjasta ja todellakin, sinun lukukokemuksesi on ollut hyvin erilainen kuin minun! :) Googlettelin samalla muitakin arvosteluja Luvatusta, yleisesti ottaen kirja on mielestäni saanut varsin positiivisen vastaanoton. Minulle tämä vain on yksi parhaista koskaan lukemistani, tai ehkäpä paremminkin rakkaimmista, varmaankin juuri sen vuoksi miten voimallinen lukukokemus tämä minulle oli. Mutta oikeassa olet, kirjamakuja on juuri niin monia erilaisia kuin on lukijoitakin, ja oli tosi mielenkiintoista lukea sinun arviosi tästä. :)

    Maria, voi että minä odotan mitä pidät Luvatusta! Minulla taas on lukuvuorossa vinkkaamasi Todistaja Brigitin talossa, näin ne blogit toimivat, ja kirjat saavat uusia innostuneita lukijoita. <3
    Tsemppiä kirjapinon selätykseen! :)

    VastaaPoista
  5. Merkkasin tämän myös lukulistalle silloin kun haasteessa tästä puhuit, ja nyt ainakin vakuutuin lopullisesti siitä että kirja kannattaa lukea! :)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa hienolta kirjalta! Jo lainaamasi katkelma sai kiinnostumaan ja loput vielä lisää.

    VastaaPoista
  7. Huomasin harppovani postaustasi eteenpäin, jotta saisin tietää juonesta lisää. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun olisin toivonut saavani loppuratkaisun selville jo postauksesta ;) Onneksi et kuitenkaan paljastanut sitä. Heittämällä luettavien listalle!

    VastaaPoista
  8. Oi, tekstinäyte vaikutti ja vakuutti. Harmi, ettei kirjasto ole huomenna auki... Juuri tämän tyyppistä kirjaa olen etsinyt luettavaksi.

    Olen löytänyt blogisi vasta hetki sitten (kirjablogit ylipäätään) ja tämä vinkki oli niin ihanasti kirjoitettu, että taatusti jään vakituisesti seurailemaan.

    VastaaPoista
  9. Tämän takia olen niin innoissani tästä mun nostalgiahaasteesta, kun tämän kautta moni nostaa esille kiehtovia kirjoja, joista ei muuten varmasti blogistaniassa kirjoiteltaisi! Tämäkin kirja nimittäin alkoi heti kiinnostaa postauksesi alkumetreillä jo ;)

    VastaaPoista
  10. Tämä pääsi myös minun "pakko lukea" -listalleni. Minullakin tekisi mieli lukea muutamia "vanhoja" kirjoja, jotka ovat jääneet vahvasti mieleen menneiltä vuosilta. Olisi mielenkiintoista nähdä miltä ne nyt tuntuvat. Ehkä pakko osallistua myös tähän haasteeseen... :)

    VastaaPoista
  11. Minullekin jäi tämä mieleen jo huhtihaasteestasi, ja haluan kyllä lukea tämän joskus. Ihanaa tosiaan kuulla blogien kautta vanhemmistakin suosikeista. :)

    VastaaPoista
  12. En ollut koskaan kuullutkaan, nyt varattuna kirjastosta.

    VastaaPoista
  13. Huh, nyt vasta ehdin kunnolla kommentoimaan, kiitos kaikille lukuisista kommenteista jotka olen vain pikaisesti ehtinyt käydä lukaisemassa ja julkaisemassa. :)

    Satu, suosittelen ehdottomasti Luvattua suurella lämmöllä! Minulle tämä on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani. :)

    Luru, tämä ON hieno kirja! Rakastan sen kieltä ja kerrontaa... <3

    Villasukka, en halunnut kertoa kirjasta liikaa jotta jäisi salaisuuksia ja yllätyksiä jotka jokainen saa itse lukiessaan löytää. Tämä kirja nimittäin yllättää. :) Ihanaa jos Luvattu saisi paljon lisää lukijoita, se olisi niitä nimittäin todellakin ansainnut! :)

    Audrey, lämpimästi tervetuloa blogini pariin ja tosi mukavaa kuulla että olet löytänyt täältä heti jotain mieluisaa! <3

    VastaaPoista
  14. Susa, ihan totta! :) Tämän haasteesi tiimoilta on tullut tosi monessa blogissa sellaisia kirjoja esille joista en ole ikinä kuullutkaan, mutta jotka ovat kovasti alkaneet kiinnostaa. :) Esimerkiksi tänään lainasin kirjastosta Katjan Lumiomena-blogissa esille nostaman kirjailijan, Gwen Bristow'n, kirjan. Kirjailija oli minulle ennestään täysin tuntematon enkä olisi varmasti osannut poimia hänen kirjojaan kirjaston hyllyjen valikoimista luettavaksi ilman että joku olisi niitä ensin suositellut. :)
    Ihana haaste, kiitos Susa! <3

    Nino, voi osallistu sinäkin tähän haasteeseen! :) Ja Luvattua suosittelen ehdottoman lämpimästi!

    Karoliina, sanopa muuta! Välillä tuntuu että sitä kärsii ihan "uutuus-ähkystä", kun monista uutuuksista saa lukea parhaimmillaan jopa kymmenestä blogista kuukauden sisällä. Onkin mahtavaa että välillä luetaan ja nostetaan esille näitä vähän vanhempiakin, upeita kirjoja! :)

    Kaisa K., mahtavaa! Nautinnollisia lukuhetkiä Sinulle Luvatun parissa! :)

    VastaaPoista
  15. Voi ihana kirjoitus ihanasta kirjasta! Minunkin on saatava tämä omaan hyllyyni ja luettava jonkin ajan kuluttua uudelleen. Kätilöä on kovasti hehkutettu, mutta minua tämä kosketti jopa Kätilöäkin syvemmältä. Häpeäkseni on tunnustettava, että meinasin teosta välipalaksi mutta toisin kävi, sain uuden suosikin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika-ihana! <3 Sama juttu minullakin, vaikka Kätilö oli minulle upea ja väkevä lukukokemus, oli Luvattu aikanaan sitä vielä enemmän.

      Voi että olen onnellinen, että sinäkin olet löytänyt Köngäksen! <3 <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...