lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kirsti Ellilä: Eksyneet näkevät unia


Kirsti Ellilä: Eksyneet näkevät unia (Karisto, 2011. 183 sivua.)

Minua kutsuttiin Nimettömäksi, mutta tiesin, että minulla oli joskus ollut oikea nimi, se nimi jonka vanhempani antoivat, kun synnyin. Minä ajattelin sitä usein, yritin muistaa.

Nimetön on nuori tyttö, hän elää koiransa Jacobin kanssa Varjojen maassa. Kauan sitten maahiset löysivät heidät metsästä, puun juurelta, eksyneinä ja muistinsa menettäneinä. Entisestä elämästä Nimetöntä muistuttavat vain kyky nähdä unia ja itkeä suolaisia kyyneleitä, sekä pieni avain joka roikkuu tytön kaulassa. Varjojen lain mukaan eksyneiden kuuluu elää nimettöminä kunnes he ovat unohtaneet entisen elämänsä ja lakanneet kaipaamasta ihmisiä ja asioita menneisyydestään. Unohdettuaan eksyneet saavat uuden maahisnimen ja heille pidetään juhla jonka myötä heidät liitetään Varjojen kansaan. Mutta Nimetön ei ole ollut valmis luopumaan unistaan, kyyneleistään tai avaimestaan.

Eräänä päivänä aamuhämärissä Nimettömän luokse saapuu hänen ystävänsä Tamir, joka on löytänyt metsästä tytölle kuuluvan vaatteen; takin, joka on kudottu hienoimmasta villisilkistä. Tyttö ymmärtää takin olevan avain hänen menneisyyteensä ja hän päättää lähteä etsimään ihmisiä jota tietäisivät jotain takista - ja samalla hänestä itsestään. Edessä on suuri seikkailu, pitkä matka kohti Orientiaa. Matkalla Nimetön törmää monenlaisiin vaaroihin, hän kohtaa häijyjä suohuurulaisia, ilkikurisia kultakorentoja ja sympaattisia maapulliaisia, sekä tapaa Suojeluksen, joka tuntuu jotenkin hämärästi tutulta...


Tämä kauniskantinen nuortenkirja oli varsin viehättävä klassinen fantasiateos. Ellilän luomaan fantasiamaailmaan oli helppoa ja vaivatonta uppoutua heti tarinan alusta alkaen. Kirjan kohderyhmänä lienevät ala-asteikäiset lapset ja nuoret, ja mielestäni tämä kirja on erityisesti mainio johdatus fantasiakirjojen maailmaan, jos se maailma ei ole jo ennestään tuttu. Tosin toki tämä sopii myös enemmänkin fantasiaa lukeneille nuorille. Teoksen kieli oli paikoin jopa runollisen kaunista ja tarina soljui eteenpäin sujuvana ja koko ajan lukijan kiinnostuksen ylläpitäen.

Minun oli lukiessani helppoa samaistua Nimettömään jopa näin aikuisena, olen itsekin ollut nuorimpana lapsena (vanhempien sisarusten mennessä jo omia menojaan) hyvin omissa oloissani viihtyvä pieni tyttö jolle oma koira on ollut yksi maailman rakkaimpia aarteita, kuten kirjassa Jacobkin oli Nimettömälle. On myös halki vuosien ollut tuttua kaivata jotain mitä itsekään ei tiedä eikä osaa nimetä. Kirjassa kaipaus oli haikeankaunista ja jatkuvasti läsnä, se loi tapahtumille sopivasti mystiset puitteet.

Orientia paikkana toi mieleeni C. S. Lewisin Narnian tarinassa Velho ja leijona. Kuten kaunis Narniakin oli lumottu valkean velhon toimesta ja kärsi ikuisesta talvesta, myös Orientiassa oli samankaltaisia ongelmia: aiemmin vauraassa ja kukoistavassa maassa oli nyt aina kylmää, kansa oli köyhää, kasvit olivat kuolleet ja kuihtuneet ja Orientiasta oli hävitetty kaikki eläimet. Teoksesta huokui muutenkin vaikutteita kuuluisimmista fantasiaklassikoista, kuitenkin niin että tarina tuntui viehättävästi omanlaiseltaan.

Eksyneet näkevät unia on kaunista, klassista fantasiaa, jonka juuret ovat syvällä sadussa. Voisin hyvin kuvitella ostavani kirjan lahjaksi jollekin kymmenvuotiaalle tytölle (tai miksei pojallekin), ja uskon että moni nuori lukija nauttii kovasti tästä pohjimmiltaan lämpimästä ja kauniista tarinasta, joka sisältää sopivassa määrin myös jännittäviä hetkiä sekä samaistuttavan, rohkean ja sitkeän päähenkilön joka antaa esimerkkiä peräänantamattomuudesta ja omiin unelmiinsa uskomisesta.

Kirjan ovat lukeneet myös Sinisen linnan Maria, Kirsi kirjanurkassaanPeikkoneitoVinttikamarin Ahmu sekä Villasukka kirjahyllyssä.

10 kommenttia:

  1. Kirjoitit kauniisti tuosta kaipauksesta. "Juuret ovat syvällä sadussa", juurikin niin, ja kiva kun löysit myös Narnian intertekstinä, minusta sitä ei ole kukaan aiemmin maininnut nimeltä, jos oikein muistan (linkittämiesi lisäksi olen lukenut myös Peikkoneidon arvion). Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  2. Maria, kiitos. :) Minulle tuli varmaankin siksi Narnia niin voimakkaasti mieleen että se on ollut minulle ensikosketukseni fantasiaan. :)

    Ai niin, Peikkoneitokin on lukenut ja arvioinut tämän kirjan! Muistelinkin että oli vielä joku, mutta Google ei löytänyt muita... Hyvä kun sanoit, linkitän Peikkoneidonkin tekstin tähän. Kiitos Maria! :)

    VastaaPoista
  3. Ole hyvä Sara - arvasin, että mielelläsi linkität kaikki jotka löydät :). Tuo Google ei tosiaan näytä kaikkia edes ensimmäisillä neljällä sivulla, huomasin sen kun hain bloggauksia Kwokista ja eräs jonka muistin sen tehneen, ei löytynyt ennen kuin googlasin kirjan&blogin nimellä. Siltikin huomasin myöhemmin, että joku oli jäänyt linkittämättä, lisäilen kyllä mutta tänään en ole ehtinyt koneelle, pelkästään puhelimelle.

    VastaaPoista
  4. Juuri niin, kyllä sitä mielellään linkittää aina kaikki ne muut arviot jotka googlettamalla löytää. :) Ja saman olen huomannut, Google ei aina löydä kaikkia. Varsinkin jos päivityksen otsikko on jotakin muuta kuin kirjan nimi + kirjailija, Google ei löydä, vaikka ne samat tiedot olisivat perusmuodossaan heti seuraavalla rivillä. Niin kuin juuri Peikkoneidon ihanassa blogissa, otsikko on yleensä siteeraus kirjasta, ja kirjan tiedot ovat heti seuraavalla rivillä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kauniista arviosta! Narnia-yhteydet ovat selviä, nyt kun mainitsit ne! Ellilä hämmästeli itse omassa blogissaan, mitä kaikkea olikaan tullut varastaneeksi kirjaansa tietämättään. Mutta varkaudestahan ei ole kyse, vaan siitä satumaailman ikiaikaisuudesta. Kaikkihan on jo joskus sanottu ja kirjoitettu, mutta on taito luoda perinteen päälle jotakin omaa ja raikasta. Siinä Ellilä on minusta onnistunut hienosti.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Kirsi! :) Olen samaa mieltä, Ellilän teksti ei tuntunut kopioidulta ja yksityiskohdat varastetuilta vaikka yhteneväisyyksiä niin monen fantasiaklassikon kanssa olikin. Fantasiaa ja satuja on kirjoitettu vuosisatojen ajan, ja niin kuin sanoit, kaikki on varmasti jo sanottu, kaikesta on tavalla tai toisella kirjoitettu. On haaste osata kirjoittaa lukijoille tutuista teemoista omaperäisellä tavalla, ja kuitenkin Ellilä on tässä mielestäni onnistunut. :)

    VastaaPoista
  7. Nyt vasta uskalsin lukea arviosi kun sain itsekin kirjan luettua. Kirjoitit kirjasta kauniisti ja kutsuvasti!

    Minullakin Orientia toi mieleen jonkin tutun kaiun, jota en kuitenkaan osannut nimetä. Olen nähnyt tuon Velho ja leijona -tarinan ainoastaan elokuvana, joten liekö tuttuuden tunne peruja siitä. (Täytyy ehdottomasti tutustua Narnian tarinoihin kirjoina.) Ellilän kirjasta ei silti hetkeäkään tule olo, että teksti olisi kopioitu!

    Minulle tuli muuten jotenkin yllätyksenä, että Nimetön olikin tyttö. En tainnut kovin tarkasti katsoa kannen kuvaa, siitähän asian olisi voinut päätellä...

    Lisään vielä omaan postaukseeni linkit sinun ja muiden kirjasta bloganneiden arvioihin. Tohkeissani kun ne unohdin.

    VastaaPoista
  8. Villasukka, kiitos! :)

    Olen lukenut Narnian tarinoita joskus viitisen (?) vuotta sitten, itse asiassa niiden kautta vasta löysin fantasiakirjallisuuden, eli olen kyseisen genren lukijana aivan myöhäisherännäinen. :) Narniaa lukee aikuisenakin mielellään, kuten luki tätä Ellilän kirjaakin.

    Minä päättelin juuri kannen kuvasta Nimettömän olevan tyttö. :) Kannen kuvitus on muuten todella kaunis!

    Minäkin lisään tähän omaan tekstiini linkin sinun kirjoitukseesi! :)

    VastaaPoista
  9. En olet itsekään nuorempana juurikaan lukenut fantasiaa, myöhäisherännäinen siis täälläkin ;)

    Minäkin tykkäsin kovasti kannesta!

    Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista
  10. Villasukka, kivaa että meitä on siis enemmänkin! :) Kun kaverit nuorempana lukivat fantasiakirjoja, olin aina ihan varma etteivät ne olisi yhtään minun juttuni. Kiitos Narnian ja Harry Pottereiden sain kolmekymppisenä todeta olleeni pahasti väärässä. :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...