Päivä 24: kirja jonka toivoisin useamman ihmisen lukevan.

Tänään haluan kertoa ei vain yhdestä, vaan neljästä hienosta kirjasta, jotka ovat minulle tärkeitä ja tehneet ensilukemisella valtavan vaikutuksen, ja joiden soisin saavan paljon enemmän huomiota. En ole törmännyt yhdessäkään kirjablogissa yhteenkään näistä hienoista kirjoista, siksi haluan nyt nostaa nämä esille tässä yhteydessä. Näitä neljää pohjoismaisen kirjallisuuden helmeä suosittelen mitä suurimmalla lämmöllä kaikkien luettavaksi!

Heidi Köngäs: Luvattu

Kirja kertoo piikatytöstä, joka odottaa sulhastaan saapuvaksi kaukaiselta työmaalta. Vastoin tahtoaan tyttö on kuitenkin rakastunut toiseen mieheen, tämän silmät ovat tulleet uniin, tämän kosketus ei unohdu. Tytön kielletty rakkaus aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä, mutta lopulta hänen kohtalonaan on kamppailla vielä raskaampia syytöksiä vastaan. Eletään suomalaisessa maalaiskylässä, aikaa jolloin lempeä nostatetaan yrteillä ja loitsuilla. Tuntemattomat voimat hallitsevat ihmisten elämää. Kylässä jokaisella on paikkansa, ja jos siitä poikkeaa, on tuomio ankara.

Luin tämän kirjan monta vuotta sitten, mutta vieläkin sen tunnelma on hyvin mielessä. Kirjan takakannessa mainitaan: Kuulas ja kiihkeä romaani nuoren naisen luvattomasta rakkaudesta, syyllisyydestä, intohimon autuudesta. Ikiaikainen tarina, joka soi kuin suomalainen kansanlaulu, väkevänä ja kaipausta täynnä. Nämä sanat kuvaavat kirjaa hyvin. Tämä kirja oli pakko lukea yhdeltä istumalta, sen tunnelma ja henkilöt olivat niin vangitsevat että lukiessa tuli lähes hypnoottinen olo. Paitsi riipaiseva rakkauskertomus, kirja on myös onnistunut ajankuvaus. Kieli on kaunista ja yksinkertaista. Kirjassa on läpi tarinan valtavan voimakas ja sähköinen tunnelma, huolimatta siitä että muistaakseni suudelmaakaan ei vaihdeta. Kuinka joku voi osata kirjoittaa näin kauniisti? Kirjan tapahtumat jäivät kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen, ja lopulta ostinkin kirjan omaksi. Uskoisin että tämän kirjan tulen lukemaan uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ihana, kaunis pieni kirja.


Heidi Köngäs: Vieras mies

Kiiltomato.netissä on myös hieno kirjoitus tästä hienosta kirjasta.

Kirja kertoo Iriksestä, kampurajalkaisesta valokuvaajasta, jatkosodan jälkeisessä Suomessa. Iris on elänyt ikänsä yksin, eikä ole koskaan osannut odottaa miestä elämäänsä. Kun Iriksen valokuvausliikkeeseen astuu morsiamensa perässä kaupunkiin muuttanut, sodan kolhima nuori mies, jokin liikahtaa. Iris tietää heti palkkaavansa hänet, miehen, jolla on vahvat työmiehen kädet.

Tästäkin Köngäksen kirjasta tykkäsin tosi paljon, vaikkei tämä aivan Luvatun veroinen elämys ollutkaan. Tässäkin tarinassa tuntuu päähenkilöiden välillä voimakas jännite. Henkilöt, maisemat ja tapahtumat on kuvattu yksinkertaisen kauniisti ja uskottavasti. Myös tämän kirjan ostin omaan hyllyyni, ja varmasti tulen tämänkin lukemaan uudestaan. Heidi Köngäs on paremminkin tunnettu ohjaajana ja käsikirjoittajana, mutta toivon todella että hän kirjoittaisi lisää myös näitä menneeseen aikaan sijoittuvia kaunokirjallisia romaaneja. Nämä kaksi Köngäksen kirjaa ovat upeita, tyylikkäitä kertomuksia, pieniä helmiä kotimaisen kirjallisuuden joukossa.


Herbjørg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen

Wassmon kirjoista suuri yleisö tuntee luultavasti paremmin teokset Dinan kirja ja Lasi maitoa, kiitos, mutta myös tämä tunnelmallinen, vangitsevan kaunis romaani ansaitsee huomiota yhtä lailla.

Kirja kertoo Rutin ja Gormin tarinan. Yhdeksänvuotiaana poika osuu tyttöä kivellä päähän. Siitä asti he täyttävät toistensa ajatukset, tietävät olevansa toisillensa tarkoitetut. Minä luulen että sinä olet minua varten, Rut. Ei niin että haluaisin omistaa sinut, vaan että ajatukseni kantaisivat sinut kaiken yli. Myös surun. Samoin tuntee Rut, että Gorm on hänen ihmisensä, että juuri Gormin kanssa hän haluaisi jakaa ajatuksensa. Tämä on kuitenkin kertomus realismista, siitä miten sattumanvaraista elämä on, aivan liian sattumanvaraista. Jos romanttinen kirjallisuus ei kiinnosta, älkää antako rakkaustarinan hämätä. Tämä kirja on sen lisäksi kaikkea muuta. Huikea lukuromaani, karun kaunista pohjoismaista kerrontaa, unohtumaton lukuelämys joka herättää eloon myös kuvankauniit norjalaismaisemat.

Gorm päätti että oli mahdollista olla kirjailija, vaikka kukaan ei lukenutkaan mitä hän kirjoitti. Oli jotenkin suurenmoista olla kirjailija, josta ei tiedetty ja jota ei luettu. Sellainen joka ei ollut huomion tarpeessa.
Mutta ensin hänen piti kyllä elää rankasti ja nopeasti sekä saada tilaisuus kokea tarpeellinen määrä hulluutta. Mikä oikeastaan oli muistiin merkitsemisen arvoista? Oliko itse tapahtuma tärkeä? Vai muistiinpanojen tekeminen sinällään? Oliko ylipäätään välttämätöntä ajatella mikä kannatti pukea sanoiksi?

Miksi runoilijat kirjoittivat menetetystä rakkaudesta ja ajan kulumisesta ilman että ihmisistä tuli sen onnellisempia? Johtuiko se siitä etteivät he tienneet miten ilmaista aitoa rakkautta? Ehkä he yksinkertaisesti eivät olleet kokeneet sitä, hän ajatteli. Ehkä he kirjoittivat kaipuusta juuri niin kuin hänkin.

Aamulla hytissä vahtivuoron jälkeen hän koetti kirjoittaa naisestaan. Hänen omasta ihmisestään. Mutta oli liian väsynyt. Nainen mureni kun Gorm yritti merkitä hänet muistiin. Mutta Gorm antoi hänelle nimen. Rut.


Mette Newth: Pimeä valo

Kirja kertoo 13-vuotiaasta Torasta, norjalaisesta maalaistytöstä, joka sairastuu spitaaliin. Hän joutuu Bergenin spitaalisairaalaan, jonne kaikki muutkin sairastuneet karkotetaan - ilman kunnon hoitoa, tai toivoa paranemisesta. Tora kieltäytyy kuitenkin antamasta periksi. Mitä pidemmälle parantumaton sairaus etenee, sitä kirkkaammin hän oivaltaa ihmiselämän arvon ja kauneuden.

Ihana, kaunis pieni tarina! Toisaalta kirja on tosi surullinen nuoren tytön kasvutarina ja kertomus matkasta kohti kuolemaa, toisaalta kirjassa on valtavaa elämäniloa, hienoja ajatuksia ja uskomatonta kauneutta. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkuun ja kirja onkin myös mielenkiintoinen ajankuvaus. Norjalaisen satamakaupungin elämä 200 vuotta sitten välittyy kirjan sivuilta ihmeen tarkasti vaikka enimmäkseen kirjassa ollaankin vain sairaalan muurien sisäpuolella.

Sairastamisesta ja vakavista sairauksista vuosisatoja sitten on aina mielenkiintoista lukea. On järkyttävää ajatella miten ihmisiä on suljettu laitoksiin odottamaan kuolemaa, ja miten on voitu ajatella tartunnan olevan ihmiselle Jumalan rangaistus. Kirjassa kuvattu leprasairaala on ollut oikeasti olemassa. Se on nimeltään St. Jörgens Hospital, se sijaitsee Bergenin keskustassa ja toimii nykyisin museona. Edelleenkin se on samassa kunnossa kuin yli 200 vuotta sitten. Siellä olisi joskus tosi mielenkiintoista käydä!

Lopuksi vielä ote rovasti J. E. Wellhavenin laatimasta edellä mainitun spitaalisairaalan kuvauksesta. Artikkeli on ilmestynyt Ruotsin lääkäriseuran julkaisusarjassa vuonna 1816. Kuvaa mielestäni hyvin millainen kuolemantuomio spitaaliin sairastuminen on ihmiselle ollut.

Niiden monenmoisten sairauksien joukossa, joista ihmiskuntamme kärsii, löytyy tuskin ainoatakaan yhtä julmaa ja tuskallista kuin spitaali. Tämän sairauden alati pahenevat asteet herättävät satunnaisessa ohikulkijassa pelkästään inhoa, mutta ken malttaa tarkastella sairastuneita syvällisemmin, liikuttuu kyyneliin ja tuntee sydämessään suurta myötätuntoa; raskain mielin poistuu jokainen ihmisystävä elävältä kuolleen veljensä luota. Samalla tavoin kuin mato ahnaasti kalvaa vehreintäkin kasvia, kaivautuu spitaali ihmisruumiiseen verhoten elävän ihmisen mädännäisyyden tunnusmerkein ja tuhoten samalla julmasti potilaan hyvinvoinnin. Spitaali horjuttaa ihmiskunnan lujimpia yhdyssiteitä, sysää pois miehen elinpiiristään, katkoo ystävyyden hellimmät siteet, erottaa vaimon aviomiehestään, vanhemmat lapsistaan, ja saastuttaa itämailla tavatun spitaalin lailla uhrinsa; ennen niin miellyttävää ja luotettavaa naapuria ei spitaaliin sairastuttuaan enää siedetä rauhanomaisessa naapurustossaan, ja turhaan hakee hän omasta kodistaan sitä turvaa, jonka lakikin häneltä kieltää, eikä hänen läsnäoloaan suvaita enää kirkossakaan.

Kommentit

  1. Pimeä valo kuulostaa mielenkiintoiselta! Itsekin valitsin päivän haasteeseen kirjan, jossa eletään 1800-lukua ja sairastellaan:)

    VastaaPoista
  2. Olipas sinulle mielenkiintoisia lukuehdotuksia! Lisäsin ne kaikki lukulistalle :) Tämän haasteen yksi hienoimmista kohdista on ehdottomasti tämä, sillä tähän monet laittavat sellaisia kirjoja mistä minä en ole edes kuullut kuuna päivänä.

    VastaaPoista
  3. Sonja, Pimeä valo on hieno kirja ja hyvin kirjoitettu tarina mielenkiintoisesta aiheesta. Se löytyy kirjastosta nuortenosastolta, mutta on paljon enemmän kuin pelkkä nuortenkirja. En enää muista miten itse löysin sen, mutta onneksi löysin! :)

    Naakku, hienoa jos kiinnostuit! Köngäksen kirjoja suosittelin ja lainasin paljon lukevalle ystävälleni jolla on vaativa maku, ja hän oli aivan ihastuksissaan ja vaikuttunut! :) Totta, tänään on tosi mielenkiintoinen haastepäivä! Paljon hyviä vinkkejä jotka kannattaa kirjata itselle ylös! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä! Mielenkiintoiselta vaikuttavia kirjoja. Etenkin Köngäksen kirjat (ja niistä Luvattu) vaikuttavat sellaisilta, että ne kyllä on lainattava. Luvattu-kirjan kannessa on muuten tutulta tuntuva kuva (onkohan peräti I.K. Inhaa?).

    VastaaPoista
  5. Anna Elina, hienosti bongattu! Piti oikein hakea kirja hyllystä ja tarkistaa, ja kyllä, I. K. Inhaahan se! :)

    VastaaPoista
  6. Inha on mulle tuttu työni kautta (oon perinteentutkija). Siksi minun oli ihan pakko huomata tuo... ;-)

    VastaaPoista
  7. Heidi Köngäs on nyt putkahdellut niin erilaisissa konteksteissa, että olen sen lisännyt ehdottomasti niihin kotimaisiin naiskirjailijoihin, joihin haluan tutustua! Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  8. Hieno juttu! :) Ehdottomasti tutustumisen arvoinen upea suomalainen kirjailija!

    VastaaPoista
  9. Uusia tuttavuuksia! Mm, listalle. Wassmolta olen Dinan lukenut ja tuo Seitsemäs Kohtaaminen pyöri pitkään yöpöydällä mutta jostain syystä jäi lukematta..

    VastaaPoista
  10. Linnea, minulla taas on Dina lukematta. Elokuvana olen nähnyt sen varmaan 20 kertaa ja se on yksi ehdottomista suosikeistani, mutta kirja odottaa vielä hyllyssä lukemistaan... :)

    VastaaPoista
  11. Köngäksen Luvattu oli pakko laittaa lukulistalle. Kiitos siis vinkistä!

    VastaaPoista
  12. Hienoa! :) Luvattu ansaitsee ehdottomasti mahdollisimman monen lukijan huomion, on se niin upea kirja!

    VastaaPoista
  13. Voi Sara, minulle Luvattu ei ollut yhtä huikea kokemus kuin Vieras mies...,mutta Köngäs jäi kuitenkin 'kirjailijakseni'.

    VastaaPoista
  14. Minä löysin Pimeän valon kirpparilta kymmenellä sentillä ja luin sen juuri. Oli hyvin vaikuttava teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, kiitos kommentistasi! :) Ihanaa että koit Pimeän valon noin vahvasti - ja että ylipäänsä löysit sen kirpparilta. Nyt minunkin tekisi mieli lukea kirja uudelleen...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit