tiistai 12. huhtikuuta 2011

Päivä 12: kirja josta pidin ennen mutta en pidä enää.

Oikeastaan tänään kysyttiin kirjaa jota olen ennen rakastanut mutta en rakasta enää. En kuitenkaan keksi yhtään sellaista kirjaa, kaikki ne kirjat joita olen aikuisiällä lukiessani todella rakastanut, ovat edelleen minulle yhtä mieluisia. Siispä vastaan tähän ainoan kirjan joka tulee mieleeni, kirjan josta ensilukemisella olin kohtalaisen haltioissani, mutta toisella lukukerralla kirja tuntuikin yllättäen niin puisevalta että jouduin jättämään sen kesken.

Kyseessä on vuonna 1998 suomeksi julkaistu psykologinen kauhutrilleri Kallon pimeä puoli jonka on kirjoittanut Daniel Hecht. Kirjan päähenkilö on Touretten syndroomaa sairastava Paul. Mies tutkii hyperkinesiaa ja hyperdynamismia, teemoja jotka osoittautuvat kirjan ratkaisun kannalta oleellisiksi. Mikäli kiinnostaa, kirjan juonesta enemmän DekkariNetissä.

Ei tämä kirja nyt ensimmäiselläkään lukukerralla mitenkään paras lukemani kirja ollut, ei edes omassa genressään, mutta olin todella positiivisesti yllättynyt, aihe oli tuore ja erilainen ja kirja oli mielestäni todella jännittävä ja hyvin kirjoitettu. Kirjasta jäi minulle niin positiivinen mielikuva että halusin lukea sen muutama vuosi sitten uudestaan, mutta toisella lukuyrityksellä kaikki se aiemmin niin jännittävä tuntuikin vain lattealta. Toisaalta, se olisi kai ollut odotettavaakin, loppuratkaisu kun oli jo tiedossani ja iso osa aiemmasta jännitteestä rakentui toki sen ympärille ettei lukiessaan tiennyt vielä mistään mitään. Mutta kuitenkin mielestäni oikeasti hyvä kauhukirjakin kestää aikaa ja uudelleen lukemista.

Aiheen vierestä sen verran että yritin viime yönä töissä vastailla edellisen päivitykseni kommentteihin mutta jostain syystä kommentointi ei työkoneeltani onnistunut. Ensi yönä yritän uudelleen, nyt en enää ehdi kun pitää alkaa valmistautua taas töihin lähtöön. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...