sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Päivä 3: lempikirjasarjani.

Kenellekään blogiani lukeneelle ei taida tulla yllätyksenä että tällä hetkellä suurimpia suosikkejani kirjasarjojen osalta ovat Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja, sekä Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-sarja. :) Mutta koska niistä olen tässä blogissani kirjoittanut jo useamman postauksen verran, kerron nyt hivenen muutamasta muusta lempisarjastani. (Ja koska en tähänkään kysymykseen osaa vastata lyhyesti ja ytimekkäästi, tästä tulee taas pitkä postaus! :D)

Suurena historian rakastajana yksi minulle rakkaimpia kirjasarjoja on Laila Hietamiehen (nyk. Hirvisaaren) Lappeenranta-sarja, joka sisältää kirjat Lehmusten kaupunki (1972), Unohduksen lumet (1973), Kukkivat kummut (1976), Syksyksi kotiin (2001), Koivu ja tähti (2002), Siellä jossakin (2003) ja Kallis kotimaa (2004). Sarja seuraa ihmisten elämää 1920-luvun lopulla, sekä talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana. Hietamies kuvaa hienosti ihmisten tunnelmia ja ihmiskohtaloita sodan aikana. Nämä kirjat olen löytänyt alun perin äitini kautta, hän on aikoinaan tykännyt kovasti lukea Hietamiestä. Tämän sarjan uudelleenlukemista olen suunnitellut tälle vuodelle, kaikki seitsemän kirjaa löytyvät omasta kirjahyllystäni.



Toinen hieno kotimainen sarja on Anni Blomqvistin viisiosainen Myrskyluodon Maija-sarja. Se sisältää kirjat Tie Myrskyluodolle (1974), Luoto meressä (1975), Maija (1975), Meren voimia vastaan (1976) ja Hyvästi Myrskyluoto (1976). Gummerus on julkaissut kirjoista kaksi yhteisnidettä vuosina 2005 ja 2006. Kirjojen pohjalta on tehty myös tv-sarja sekä useita teatteriversioita, itse kävin toissakesänä katsomassa kahdesti läheisessä kesäteatterissa aivan mielettömän hienon version Myrskyluodon Maijasta. Kirjasarja kertoo elämästä Ahvenanmaan saaristossa 1800-luvulla.

Tämä on todella hieno sarja! Luin nämä ihanat kirjat kesä-heinäkuussa 2005. Lukiessa heräsi vahvoja mielikuvia ja tunnelmia, kirjoissa rakennettiin, kalastettiin, leivottiin, kehrättiin lankaa, selvittiin päivästä ja vuodesta toiseen omavaraisina ja tekemällä kovaa työtä. Maijan tarina on kuvaus ihmisen ja luonnon alkuperäisestä yhteydestä, joka nykypäivän ihmiseltä on unohtumassa. Kirjoissa on kauttaaltaan rauhallinen, lämmin sävy, siitäkin huolimatta että Maijan elämässä tapahtui myös kovin surullisia asioita. Kun sain kirjat luettua, jäi päällimmäiseksi positiivinen mutta haikea olo ja ikävä kirjan hahmoja. Näistä kirjoista tykkäsin tosi paljon, ja voisin lukea nämäkin pikapuolin uudelleen, nämäkin löytyvät omasta hyllystäni!


Kolmas sarja joka on pakko mainita (siitäkin huolimatta että varmasti moni vakavasti otettava kirjabloggari ja himolukija tässä kohtaa kavahtaa :D), on norjalais-ruotsalaisen Margit Sandemon Jääkansan tarina, joka sisältää 47 osaa. Kirjat on julkaistu vuosina 1982-1989, ja niitä myytiin kioskeissa ja kaupoissa ohuina pokkareina. Jääkansan tarina on historiaan sijoittuvaa romanttista fantasiaa, ensimmäinen kirja alkaa vuodesta 1580 ja viimeisessä kirjassa saavutaan vuoteen 1980. Kirjoissa seurataan Jääkansan suvun tarinaa, hyvän ja pahan välistä taistelua, ja henkilöitä joiden kohtaloksi on koitunut suvun ylle langetettu kirous. Nämä ovat omanlaistaan fantasiahömppää, mutta täytyy kyllä sanoa että melkoisen koukuttavaa sellaista! Olen lueskellut näitä kirjoja aina silloin tällöin, tällä hetkellä luettuna taitaa olla kymmenisen ensimmäistä kirjaa.


Dekkarisarjoista suurin suosikkini on Sujata Masseyn Rei Shimura-sarja. Sarjassa on kymmenen osaa: Rei Shimuran ensimmäinen tapaus (2000), Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus (2001), Rei Shimura ja ikebanamestari (2002), Rei Shimura ja tappava manga (2003), Rei Shimura ja morsiuskimono (2004), Rei Shimura, samurain tytär (2005), Rei Shimura ja helmenkalastaja (2006), Rei Shimura taifuunin silmässä (2007), Rei Shimura yakuzan jäljillä (2008) ja Rei Shimura Havaijilla (2009). Rakastan perinteisiä brittidekkareita ja Japania, ja näissä dekkareissa yhdistyvät molemmat, Sujata Massey kun nimittäin kirjoittaa hyvin agathamaiseen tyyliin dekkaristien old schoolin perinteitä kunnioittaen. :)

Päähenkilö Rei on äitinsä puolelta amerikkalainen, isänsä puolelta japanilainen. Sarjan alussa hän on juuri muuttanut rakastamaansa Japaniin ja hankkii elantonsa opettamalla englantia isossa yrityksessä. Ensimmäisessä kirjassa hän ryhtyy itsenäiseksi antiikinvälittäjäksi, ja juuri antiikin kautta hän sotkeutuu erilaisiin murhatutkimuksiin. Rakastan näitä kirjoja, sen lisäksi että nämä ovat mainioita dekkareita, niissä on juuri sopivasti myös Japanin kulttuuria ja historiaa. Olen lukenut vasta sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa (ensimmäisen Shimurani luin Tokiossa, mikä antoi kirjan lukemiselle oman, aivan erityisen mausteensa) mutta aion ehdottomasti lukea koko sarjan!


Ja vielä viimeiseksi muutama sananen hienosta fantasiatrilogiasta joka myöskin sijoittuu Japaniin, tosin muinaiseen, mystiseen Japaniin. Lian Hearnin Otorin klaanin tarina sisältää kolme osaa, Satakielilattia (2003), Nurmi vuoteenaan (2005) ja Kuun kirkkaus (2008). Olen lukenut sarjan ensimmäisen kirjan, ja toisen osan lähes kokonaan, mutta jostain syystä kirja jäi kesken (ei siksi että se olisi ollut huono, luulen että siinä kohtaa minulla on ollut hetkellinen reader's block). Ensimmäisen osan lukemisesta on kulunut nyt sen verran kauan aikaa että olen ajatellut aloittaa sarjan lukemisen uudelleen alusta ja lukea kaikki kolme osaa putkeen.

Satakielilattia oli aivan ihana kirja! Teksti oli yksinkertaisen kaunista, toisaalta teki mieli lukea tosi hitaasti ja nautiskellen, säästellen tekstiä ettei se loppuisi ollenkaan, toisaalta ei tehnyt mieli laskea kirjaa käsistään. Kirjailija onnistui kuvailemaan keskiaikaista Japania niin että kirjan luettuaan tuntui kuin olisi itse päässyt käymään siellä. Kirja on myös ihanan erilainen fantasiakirja, siinä on haikaroita, kirsikankukkia, teeseremonioita ja kauniita puutarhoja, ja toisaalta samuraimiekkoja, ninjataitoja ja häikäilemätöntä väkivaltaa - kaikki tämä niputettuna aivan vastustamattomaksi tarinaksi. Jonkin ajan kuluttua tämän kirjan lukemisesta kävin itse Japanissa, ja pääsin kävelemään erään temppelin satakielilattialla. Tämän kirjan lukeminen teki siitä aivan erityisen hienon kokemuksen. :)


Lisää Otorin klaanin tarinasta Risingshadow.netissä.

7 kommenttia:

  1. Kiitos hyvistä vinkeistä! Myrskyluoto on lukematta, vaikka muistan katselleeni tv-sarjaa aikoinaan (voisi muuten vaikka Teemalta laittaa uusintana!) ja käyneeni sitä kesäteatterissa katsomassa (satoi kaatamalla, näyttelijät olivat avoimen taivaan alla). Rei Shimura on suosikkejani, Massey yhdistää kirjoihinsa myös chic litin aineksia mukavasti. Viihdyttäviä! Sandemon sarjan tunnen vain kuulopuheilta, mutta olen ajatellut siihenkin jossain vaiheessa tutustua. En siis taida kuulua vakavasti otettaviin kirjabloggareihin :) Hyvä niin!

    VastaaPoista
  2. Heippa!

    Löysin blogisi vasta eilen Aamuvirkku yksisarvinen -blogin kautta ja päätin jäädä seurailemaan, kun täällä vaikuttaa niin kivalta. :)

    Noista kirjasarjoista en ole lukenut yhtäkään, mutta tosi kiinnostavilta vaikuttavat. Varsinkin Rei Shimurasta olen kuullut tosi paljon hyvää, ja hyviä suomalaisia kirjavinkkejä on aina kiva kuulla. Ah, maailmassa on liikaa mielenkiintoista lukemista... :)

    P.S. Minäkin rakastan kirjoja yli kaiken!

    VastaaPoista
  3. Kirsi, Myrskyluoto oli tosi vaikuttava lukukokemus joten suosittelen lämpimästi. Kirjojen kieli on melko yksinkertaista, mutta tunnelma on vahva ja tarina on kokonaisuudessaan koskettava ja niin kovin aidon ja uskottavan tuntuinen. :) Rei Shimurat ovat minulla tosiaan melko alkuvaiheessa, mutta siitä huolimatta sarja on jo nyt suuri suosikkini. Ja Sandemon sarja, köh... :D Tämä on ehkä vähän niitä hömppäsarjoja, joita ei millään mittarilla voi laskea kovin korkeatasoiseksi kirjallisuudeksi, mutta ei voi mitään, näissä vain on jotain ainutlaatuista imua. Olen viihtynyt näiden pikkukirjojen parissa erittäin hyvin, ja mitä muuta kirjalta voi vaatia? :D

    Ioanna, mukavaa että löysit tänne blogiini, tervetuloa! :) Ja mukavaa kuulla että vaikuttaa kivalta, tämä koko blogi kun on vielä ihan alkutekijöissään, vajaan parin kuukauden ikäinen. :)

    Jos joskus kokeilet Hietamiestä, ei kannata luovuttaa ensimmäisen kirjan jälkeen. Lehmusten kaupunki on kirjailijan esikoisteos ja sen huomaa, loput kuusi kirjaa ovat ihan eri tasoisia. Kokonaisuutena sarja on kuitenkin Hietamiestä parhaimmillaan. Ja Rei Shimurat, ah! Ihania, vetäviä dekkareita, joissa ollaan kuitenkin melko lailla perusasioiden äärellä. Suosittelen todella lämpimästi! :) Totta, maailmassa on ihan liikaa mielenkiintoista luettavaa! Eikä TBR-lista tunnu yhtään lyhenevän, päin vastoin! :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos hyvistä vinkeistä! Otorin klaanin tarina meni saman tien luettavien kirjojen listalle seuraavaa kirjastokäyntiä varten. :)

    VastaaPoista
  5. Myrskyluoto-kirjat ovat iki-ihania! Niissä on merituulen raikkautta, ihanaa yksinkertaisuutta, elämänviisautta.

    VastaaPoista
  6. Hyviä lukuvinkkejä! Minulle nuo esittelemäsi kirjasarjat ovat vain nimeltä tuttuja, joten voisin ottaa lukemisen alle joitakin noista. Varsinkin Myrskyluoto- ja Japani-sarjat alkoivat kiinnostaa.

    VastaaPoista
  7. Zephyr, odotan mielenkiinnolla mitä sinä pidät Otorin klaanin tarinasta! :)

    Pienen mökin emäntä, kiteytit tuossa Myrskyluodon syvimmän olemuksen niin kauniisti etten ikinä olisi osannut sanoa tuota paremmin! <3 Olen täysin samaa mieltä.

    Jonna, olen samaa mieltä että tämän haasteen myötä on jo nyt saanut todella paljon hyviä lukuvinkkejä. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...