Päivä 1: viime vuoden paras kirja.

Se on huhtikuu nyt! Ja siis kuukauden mittaisen kirjahaasteen aika! :) Ihan ensinnä lämpimästi tervetuloa jokaiselle uudelle lukijalleni (olen aivan hämilläni ja mielissäni siitä miten paljon teitä yhtäkkiä on!). Sitten onkin aika aloittaa ykköskohdan pohdinta...

Luin viime vuonna neljäkymmentä kirjaa, ja niistä mielestäni parhaat olenkin jo ehtinyt esitellä tässä uutukaisessa blogissani. :) Viime vuosi oli kokonaisuudessaan varsin kiireinen, ja olen ihan tyytyväinen siihen että ehdin lukea edes tuonkin verran kirjoja, tosin kirjojen laatuun olisin voinut panostaa enemmän. Viime vuonna luinkin pääpiirteissään melko kevyttä kirjallisuutta.

On mahdotonta sanoa vain yhtä vuoden parasta kirjaa! Olen jo aiemmin nimennyt neljä kirjaa ylitse muiden, neljä kirjaa joiden lukemisesta nautin todella paljon. Kyseessä ovat siis Diana Gabaldonin Muukalainen ja Sudenkorento, sekä Charlaine Harrisin Veren voima ja Verenjanoa Dallasissa. Mutta jos nyt kuitenkin unohdetaan hetkeksi nämä neljä (joita en millään malttaisi lakata hehkuttamasta :D) ja keskitytään muihin viime vuoden kirjoihin. On nimittäin muutama muukin, jotka mielelläni nostaisin esiin vuoden parhaista kirjoista puhuttaessa:


Sapphire: Precious - Harlemilaistytön tarina

Precious Jones on 16-vuotias harlemilaistyttö, jonka perhe-elämä on karua: isä raiskaa ja äiti sekä pahoinpitelee että käyttää myös hyväkseen. Jo toista lasta isälleen odottava Precious ei ole koulussa oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan. Hän tuntee olevansa näkymätön maailman silmissä. Precious erotetaan koulusta määräajaksi, mutta pääsee onnekseen vaihtoehtoiskouluun ja saa opettajakseen Blue Rainin, naisen jolla on uskomattoman suuri sydän. Kun Precious ryhtyy uuden opettajan rohkaisemana opettelemaan lukemista ja kirjoittamista, hänen elämänsä muuttuu täysin.

Tämä oli aivan uskomattoman hieno tarina joka teki minuun valtavan vaikutuksen, iso kirja pienen kirjan kansissa!! Liikuttava, koskettava, unohtumaton.


Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Lumoava 2000-luvun kummitustarina. Kertoo kaksista kaksosista; Ediestä ja Elspethistä joiden välit ovat katkenneet vuosia sitten, sekä Edien tyttäristä Juliasta ja Valentinasta, jotka ovat peilikuvakaksoset, luonteiltaan täysin erilaiset mutta kaikesta huolimatta täysin erottamattomat. Edie on muuttanut tyttöjensä kanssa Englannista Yhdysvaltoihin näiden ollessa aivan pieniä. Kirja alkaa kun Elspeth kuolee syöpään, ja Julialle ja Valentinalle selviää että he ovat perineet tätinsä asunnon Lontoosta Highgate Cemeteryn liepeiltä. Tytöt muuttavat täysi-ikäistyttyään innokkaina Lontooseen ja alkavat rakentaa tätinsä asunnosta kotiaan ja tutustua kaupunkiin ja muihin talon asukkaisiin. Pian Valentina rakastuu kuolleen tätinsä miesystävään Robertiin, ja Julia puolestaan tutustuu yläkerran kummalliseen Martiniin jonka vaimo on jättänyt tämän miehen pakko-oireyhtymän vuoksi. Vähitellen heille selviää myös etteivät he ole asunnossa yksin, vaan että heidän tätinsä henki on jäänyt vaeltemaan asuntoon.

Rakastin Aikamatkustajan vaimoa, ja pidin todella paljon myös tästä Niffeneggerin uusimmasta. Kieli oli kaunista ja juoni oli taitavasti rakenneltu, kirja onnistui yllättämään useammankin kerran. Kirja on tuntunut jakavan kovasti mielipiteitä, ja sitä on monessa arvostelussa ja blogissa moitittu siitä että siinä ei ensimmäisen kolmensadan sivun aikana "tapahdu mitään", mutta minun mielestäni tämä on juuri niitä kirjoja joissa ei tarvitsekaan tapahtua koko ajan, vaan että tarinaan ja tunnelmaan johdatetaan kaikessa rauhassa kunnes lukija on syvällä tarinassa - ja sitten alkaa tapahtua. :) Rakastin tämän kirjan tunnelmaa, ja tietenkin - Lontoota. <3


Jilliane Hoffman: Cupido

Chloe Larson on kaunis ja kunnianhimoinen nuori nainen, jonka lakitieteen opinnot ovat lopuillaan. Hän odottaa innolla työelämän alkamista ja menestyvän miesystävänsä kosintaa. Sitten koittaa ilta, joka muuttaa kaiken. Klovniksi naamioitunut mies raiskaa ja melkein tappaa Chloen, eikä ketään saada vastuuseen teosta.
Aika ei paranna kaikkia haavoja. Chloesta tulee kivenkova, täydellisesti työlleen omistautunut juristi CJ Townsend, ihminen vailla menneisyyttä. Kaksitoista vuotta kohtalokkaiden tapahtumien jälkeen Townsend toimii syyttäjänä jutussa, jossa William Bantling -nimistä miestä epäillään Cupidoksi, sadistiseksi sarjamurhaajaksi joka riistää sydämen uhriensa rinnasta. CJ tunnistaa raiskaajansa, ja menneisyyden demonit nousevat kätköistään. Townsend saa tilaisuuden, jossa hänen on valittava tapahtuuko oikeus - vai oikeutettu kosto?


Jäätävän hyvä jännäri jota ei voi laskea käsistään, nosti tehokkaasti niskakarvat pystyyn. Jos haluat lukea yhden hyvän jännärin, lue tämä!


Cecilia Samartin: Señor Peregrino

Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka elämää varjostaa valtava syntymämerkki. Jamiletin kotikylän asukkaat karttavat häntä, koska pitävät verenpunaista merkkiä paholaisen kädenjälkenä. Ensimmäisenä koulupäivänä Jamiletia kivitetään, eikä tyttö voi käydä edes koulua eikä näin ollen opi lukemaan. Kun Jamiletin äiti kuolee, tyttö pakenee ahdasmielisestä yhteisöstä Yhdysvaltoihin tätinsä Carmenin luo ja alkaa työskennellä määrätietoisesti unelmansa eteen: hän haluaa poistattaa syntymämerkkinsä ja olla kuin kaikki muutkin. Los Angelesissa Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon, vanhan espanjalaismiehen jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa nämä kaksi siirtolaista ystävystyvät, ja heidän välilleen muodostuva yhteys hoitaa molempien haavoja tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet. Herra Peregrino kertoo tytölle elämäntarinaansa, sekä kertaa nuorena poikana tekemäänsä pyhiinvaellusmatkaa Santiago de Compostelaan. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi rakkaustarinaa: herra Peregrinon tulinen nuoruudenrakkaus kauniiseen Rosaan, sekä Jamiletin rakkaus varattuun naapurinpoikaan, Eddieen.

Ihana lukuelämys! Lämminhenkinen ja kaunis kertomus, pehmeä, soljuva tunnelma, joka näyttäytyi mielessäni pehmeänvärisinä valokuvina, lämpiminä väreinä, seepiana. Ihana Meksiko, ihana Espanja! <3


Joanne Harris: Suolaista hiekkaa

Kirja kertoo Madeleinesta eli Madosta, nuoresta ranskalaisesta naisesta joka palaa kotisaarelleen Les Salantsiin kymmenen Pariisissa äitinsä kanssa viettämänsä vuoden jälkeen. Saarella asuu vielä Madon isä, GrosJean, joka on muuttunut vuosien myötä entistäkin jurommaksi ja sulkeutuneemmaksi. Myös kaikki muu saarella on muuttunut, jopa vuorovesien liike, ja saari vaikuttaisi olevan kuolemassa pikkuhiljaa. Mado ei voi jäädä toimettomana seuraamaan sivusta vaan hän alkaa aktiivisesti tehdä asioita sen eteen että saari alkaisi taas kukoistaa ja että saarelaisten elämä muuttuisi paremmaksi. Samalla hän rakastuu nuoreen mystiseen punatukkaiseen muukalaiseen, joka on muuttanut saarelle vähän ennen Madon paluuta.

Lopuksi on pakko mainita tämä kirja. Olen kirjannut itselleni ylös että kirja on ristiriitainen, ajoittain puuduttavan tylsä, ja että siinä on liikaa henkilöitä jotka menevät lukiessa sekaisin. Mutta että kirjassa on kuitenkin loistavaa maisemakuvausta, tosi kauniisti onnistuttu kuvaamaan ranskalaista saaristoa ja maaseutua, sekä saaristolaisten elämää. Ja että kirjaa lukiessaan voi miltei haistaa nenässään meren suolaisen tuoksun. Ja kun nyt jälkikäteen ajattelen viime vuoden kirjoja, jostain syystä juuri tämän kirjan tunnelma nousee mieleen väkevimpänä. Voin edelleen haistaa meren, kuulla aaltojen kohisevan korvissani. Niin tai näin, mutta sellainen kirja ei voi olla huono, joka vielä vuoden päästäkin saa aistini näin sekaisin. :)

Kommentit

  1. Kiinnostuin tuosta "Hänen varjonsa tarinasta"!

    VastaaPoista
  2. Haaste on vasta aluillaan, mutta silti on ollut jo todella kiinnostavaa lukea näitä ensimmäisen päivän tuotoksia!:)

    Katsoin Preciousin elokuvana, enkä kokenut enää tarvetta lukea kirjaa. Hyvä elokuva, mutta tarina tuli sen verran selväksi, etten uskonut kirjan tuovan mitään lisää.

    Hänen varjonsa tarina -kirjasta tykkäsin myös. Ei yltänyt Aikamatkustajan vaimon tasolle, mutta hyvä lukukokemus silti.

    Cupidoa en ole lukenut (enkä ole siitä koskaan kuullut) enkä Suolaista hiekkaa (sitä minulle on kyllä suositeltu).

    Señor Peregrinon luin, mutta en lämmennyt tarinalle ollenkaan:(

    VastaaPoista
  3. Olen nähnyt Preciousin leffana, mutten vielä lukenut. Haluan kyllä! Niffeneggeriinkin haluan tutustua tänä vuonna. Pidin Samartinin Nora & Aliciasta aika tavalla, mutta Senor Peregrino jäi toistaiseksi kesken... Samoin kuin ainoa kokeilemani Joanne Harris vuosia sitten.

    Ai kun näitä on kiva lukea - ihanaa, kun avasit tämän haasteen!

    VastaaPoista
  4. Pienen mökin emäntä, suosittelen kyllä tuota kirjaa. Ja jos luet englanniksi, uskon että alkuperäiskielellä kirja (Her Fearful Symmetry) saattaisi ehkä olla vielä parempi.

    Sonja, olen ihan samaa mieltä vaikken ole vielä ehtinyt lukaista kuin muutaman päivityksen. On tosi mukavaa lukea näitä haastepäivityksiä, kirjoista puhuminen kun on yksi mielenkiintoisimpia keskustelunaiheita! :)

    Minä luin ensin Precious -kirjan, ja kävin vasta sitten katsomassa leffan. Kirjassa tarina oli ehkä vielä hivenen rankempi, ja muistaakseni joitakin sen pahimpia kohtia oli jätetty leffasta pois. Kirjan tyyli oli myös hyvin erikoinen, kertojana oli Precious itse, ja koska hän ei osannut lukea eikä kunnolla kirjoittaa, oli tekstikin sen mukaista. Kirja oli kyllä ihan vaikuttava lukukokemus, suosittelen siitä huolimatta että oletkin jo nähnyt leffan. :)

    Ja Niffeneggerin kirjoistakin minun on pakko olla samaa mieltä kanssasi. Hänen varjonsa tarina oli hyvä, mutta Aikamatkustajan vaimo on silti ihan omaa luokkaansa.

    Minäkään en ollut törmännyt Cupidoon aiemmin missään, mutta kaverini lainasi minulle kyseisen kirjan ja suositteli sitä todella innokkaasti. Ja onneksi näin, Cupido oli todella hyvä jännäri! Sille on olemassa jatko-osa, Morfeus, joka on lukulistallani tänä vuonna.

    Suolaista hiekkaa on tosiaan siitä erikoinen kirja, että sen lukeminen tuntui hivenen työläältä enkä lukiessani välttämättä pitänyt siitä kauheasti, mutta siitä huolimatta se on jäänyt mieleeni melko voimakkaana lukukokemuksena, positiivisella tavalla. Outoa! :) Ja Señor peregrinon kanssa oli ehkä vähän samankaltainen tilanne, en lukiessani ajatellut että se olisi mitenkään parhaita koskaan lukemiani kirjoja, mutta silti siitä on jäänyt hyvin positiiviset ja voimakkaat muistikuvat mieleeni.

    Karoliina, Preciousta suosittelen lämpimästi myös kirjana! :) Oletko lukenut Aikamatkustajan vaimoa? Niffeneggerin kirjoista se on ehdottomasti se paras, mutta Hänen varjonsa tarina on myös mainio kirja. Ja minä taas odotan pääseväni käsiksi Nora & Aliciaan! :)

    Odotan että pääsen illemmalla paneutumaan paremmalla ajalla ihmisten tämänpäiväisiin päivityksiin, näitä on tosiaan ihana lukea! Ja myös tosi hauskaa mietiskellä itse. :) Ihanaa kun tähän lähti niin monta ihmistä mukaan! <3

    VastaaPoista
  5. En ole lukenut vielä Aikamatkustajan vaimoa, ja olen kuullut pariltakin taholta, että siitä kannattaa aloittaa. :)

    Nora & Alicia on aika erilainen kuin Peregrino, ehkä oletkin jo lukenut tästä. Paljon vakavampi.

    Hei ensimmäinen tämän päivän kommenttini jäi kai tänään jonnekin matkan varrelle. Olin nimittäin ihmeissäni, kun kuulin tästä haasteesta muualta, että miksi blogisi ei päivity sivupalkkiini, mutta en ollutkaan rekisteröitynyt lukijasi! Harmitti, sillä luulin jo olevani. Kävin sitten tänään lukemassa monta juttua putkeen, ja nyt olen lukijasi ja sinä sivupalkissani: :) Ja olen siis haasteessa mukana. :)

    VastaaPoista
  6. Karoliina, lue ihmeessä ainakin Aikamatkustajan vaimo, uskoisin että varmasti pidät siitä. :)

    Mietin juuri että minulle Peregrinossa iso osa sen viehätystä taisivat olivat sen tapahtumapaikat. Matkustelu kirjojen kautta on miltei yhtä ihanaa kuin mitä se on ihan oikeassa elämässä. Peregrinon parissa pääsin Meksikoon ja Espanjan Santiago de Compostelaan, kumpikin kun on haavematkalistallani aika korkealla sijalla. :) Nora & Alician kanssa pääsisi Kuubaan, ja jo se seikka kiinnostaa valtavasti!

    Eipä ole ensimmäistä kommenttiasi näkynyt, voi harmi! Se on kai jäänyt jonnekin bittiavaruuteen? Mutta olen iloinen että olet nyt lukijani, ja että olet tässä ihanassa haasteessa mukana!! :)

    VastaaPoista
  7. Vauh! Mainitsit Gabaldonin ja olen ihan ihmeissäni kun törmään täällä blogimaailmassa johonkuhun joka niin ikään tykkää Gabaldonista. Ootko käynyt lukemassa blogissani kommentit matkantekijä-sarjasta, jonka luin viime vuoden aikana läpi?

    VastaaPoista
  8. Täytyypi joskus lukea tuo Niffeneggerin kirja. Aikamatkustajan vaimo oli mun ykköskirja viime vuodelta, niin tuskinpa tuokaan mikään kovin suuri pettymys tulee olemaan! ;D

    VastaaPoista
  9. Olenkin miettinyt tuon Preciousin lukemista, jos sitten kun ei ole näin kiire että se ei sitten ahdistaisi kaiken muun lisäksi :)

    Hänen varjonsa tarina oli minulle pieni pettymys, Aikamatkustajan vaimo kun oli niin omaa luokkaansa, ja siinä oli pari juttua mistä en niin pitänyt mutta se Lontoon kuvaus, voih!

    Samartinin Nora ja Alicia odottaa minua hyllyssä, Peregrino on listalla.. Odotan kiinnotuksella, sillä kävin kuuntelemassa Samartinia toissa viikolla.

    Harrisin Kesäviiniä on minun rakkain Harrisini, se on jotenkin niin lämmin ja lohdullinen kirja. Suolaista hiekkaa en olekaan lukenut aikoihin!

    Pitää laittaa tuo Cupido korvan taakse!

    Loppuja haastepostauksia ja muitakin odotellen! Pidän kovasti tyylistäsi kirjoittaa!

    VastaaPoista
  10. Ahmu, oi, Gabaldonhan on aivan mahtava! <3 Ja enpäs olekaan lukenut Matkantekijä -päivityksiäsi, lähdenkin nyt heti vastavierailulle! :)

    Janninna, uskon kyllä että pidät Niffeneggerin uusimmasta, vaikka se onkin kovin erilainen kuin Aikamatkustajan vaimo! :)

    Linnea, Precious on hieno kirja! Enkä oikeastaan kokenut sitä ahdistavaksi sen rankasta aiheesta huolimatta, vaan pikemminkin valoisaksi.

    Hänen varjonsa tarinan jälkeen teki mieli saman tien varata lennot Lontooseen ja osallistua Highgaten hautausmaan kierrokselle. :D

    Voi että, sinä pääsit kuulemaan Samartinia livenä. Itse tajusin vähän liian myöhään että Samartin olisi ollut myös meillä päin, en enää ehtinyt koko tilaisuuteen.

    En ole toistaiseksi lukenut muita Harrisin kirjoja kuin tämän yhden, mutta tämän perusteella varmasti tulen lukemaan muitakin. Kesäviiniä voisin laittaa lukulistalleni, josko lukisin sen ensi kesänä... :)

    Oi kiitos linnea! <3 Tulipa hyvä mieli kommentistasi! :)

    VastaaPoista
  11. Kesäviiniä on kyllä ehdottomasti kesäkirja! :)

    Ja jos noin niin sitten tuon Preciousin etsin käsiini, sitten kun tämä lainapino taas vähän madaltuisi :D

    VastaaPoista
  12. Minulla on vähän sama juttu: lainapino on niin huikean korkea että välillä oikein naurattaa... Ja silti koko ajan tekisi vain mieli lainata lisää... :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit